Brasilia: Alkuperäiskansat vaativat elintilaa

Posted: 19.3.08 in +Bolivia, +Brasilia

Alkuperäiskansojen oikeudet perinteisiin maihinsa on tunnustettu valtiollisessa perustuslaissa myös Brasiliassa. Käytännössä oikeudet eivät kuitenkaan aina toteudu ja osavaltioiden lainsäädäntö saattaa myös olla ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Agribisnes käyttää häikäilemättä hyväkseen epäselvää tilannetta.

 

[Teksti: Juha Uski]

Amazonasin viidakon länsipuolella Pantanalin kosteikkoalueella Mato Grosso do Sulin osavaltiossa laittomat hakkuut jatkuvat. MMX-niminen yhtiö, joka tuottaa metsistä hiiltä terässulattojen käyttöön, on viime vuodesta lähtien kaatanut koskemattomia metsiä alueilta, jotka lain mukaan kuuluvat kadiweu -alkuperäiskansalle. Näiden metsien kaataminen on laitonta ja yhtiö on saanut sakkoja, mutta erillispäätöksellä yhtiön toimilupa jatkuu.

 

Mato Grosso do Sulin osavaltion yliopiston professori Sonia Hessin mukaan Corumbán rauta- ja terästehdas tarvitsee täyteen toimintaansa paljon enemmän kasvipohjaista hiiltä kuin mitä on saatavilla paikallisista istutusmetsistä.

 

Kysymys maaoikeuksista on edelleen oikeuden käsittelyssä. Suurmaanomistajat pitävät maita hallussaan, vaikka ne on jo laissa tunnustettu alkuperäiskansojen maiksi. Koska maat saattavat piakkoin siirtyä intiaanien haltuun, suurmaanomistajat suorittavat häikäilemättä ryöstöhakkuita. Hiilen lisäksi metsiä hakataan karjan laidunmaiksi.

 

Pantanalin alue on tunnettu luonnon monimuotoisuudesta ja Brasilian hallitus pitääkin alueen säilyttämistä ensisijaisen tärkeänä.

 

Guaranien tilanne Brasiliassa 

 

Guaranikansan tilanne on pahempi kuin kadiweukien, joita on vain parituhatta. Guaranit ovat paimentolaiskansa, josta yli 30 000 asuu Brasiliassa. Heidät on suljettu elämään pienessä reservaatissa, jonka koko määriteltiin kymmeniä vuosia sitten. Silloin heitä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Lulan hallitus on tehnyt päätöksiä maiden laajentamisesta viime vuosina, mutta samoin kuin Pantanalissa näitä päätöksiä ei ole tuotu käytäntöön.

 

Suurin osa guaraneista käykin nykyään töissä sokeriruokopelloilla. Heidän työviikkonsa on jopa 70 päivän mittainen, mikä merkitsee pitkää poissaoloa kotoa. Masentava elämäntilanne on viime vuosina johtanut itsemurha-aaltoon. Epätoivo kanavoituu myös väkivaltaisena käytöksenä, joten murhien ja tappojen määrä on noussut hälyttävästi. Ongelmana on lisäksi alkoholismin ja huumeriippuvuuden lisääntyminen.

 

Samassa osavaltiossa asuu myös terena-kansa, joita on 16 000. Heidän elintilansa on samalla tavoin hyvin rajallinen. Maanviljelyyn tottuneet ja valkoisen miehen läsnäoloon sopeutuneet terenat eivät kärsi näistä samoista ongelmista. Heimojen välisen komitean presidentti Marcos Terena selittää, että terenat ja guaranit ovat paimentolaisuuden ja maanviljelyn elämäntapojen eron lisäksi historiassaan olleet erilaisessa yhteydessä valkoiseen mieheen.

 

Nykyinen bioetanoli-villitys selittää osaltaan sokeriruokoviljelyksen aggressiivisuutta. Katolisen kirkon lähetysneuvosto CIMIn koordinaattori Egon Heckin mukaan paikallishallinnot toimivat agribisneksen kätyreinä. Kansallisen tason tarkastajaryhmä onkin erittäin tarpeellinen. Viime marraskuussa tällainen tarkastajaryhmä sulki erään alueella toimivan sokeria ja alkoholia tuottavan yhtiön, joka piti 800 intiaania orjuuden kaltaisissa oloissa.

 

Ristiriita valtion ja osavaltion perustuslaissa

 

Kun maata ei muuten saa, jotkut guaraneista ja yleensä maltillisina tunnetuista terenoistakin ovat alkaneet vallata maita. Tätä eivät tietenkään suurtilalliset katso hyvällä. Useita guaranien heimonvanhimpia onkin viime aikoina tapettu reaktiona valtauksia vastaan. Valtaukset saattavat joskus toimia, mutta tuskin voivat ratkaista asiaa kokonaisuudessaan ilman laajamittaisen väkivallan puhkeamista. Mikä sitten neuvoksi?

 

Suurmaanomistajien edustajat esittävät, että valtio voisi hankkia intiaaneille reservaatin jostain muualta kuin heidän mailtaan. Alkuperäiskansoja tutkineet antropologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että nämä ovat tosissaan, kun he viittaavat esi-isiensä perinteisiin maihin heille pyhinä maina. Muualla asuminen ei ole heille vaihtoehto.

 

Tästä huolimatta osavaltion hallinto on jo aikoja sitten antanut maanomistajille oikeuden maahan ja tämä yksityisomistusoikeus on osavaltion perustuslakiin kirjattu oikeus. Valtiollinen perustuslaki puolestaan pitää intiaaneja erityisinä kansanryhminä, joilla on oikeus perinteisiin maihinsa, joitten hallinnointiin ja määrittelyyn on valtiolla etuoikeus.

 

Kyseessä on siis ristiriita kansallisen ja osavaltion lainsäädännön kesken. Osavaltion perustuslain muuttaminen ei ole helppoa. Näistä lainsäädännöllisistä hankaluuksista huolimatta kansallinen alkuperäiskansojen säätiö FUNAI on jo nyt alueella kartoittamassa uusia alueita alkuperäiskansoille.

 

Bolivian guaranit myötätuulessa

 

Boliviassa sama asetelma toistuu: valtionhallinto on alkuperäiskansojen oikeuksien puolella, mutta joidenkin osavaltioiden hallinto vastustaa heidän maaoikeuksiaan.

 

Tästä huolimatta kuukausi sitten Bolivian presidentti Evo Morales osallistui viralliseen juhlatoimitukseen guaranien mailla Bolivian puolella. Toimituksessa guaraneille luovutettiin oikeudet yli 900 000 eekkerin kokoiseen maa-alueeseen. Nämä maat oli pakkolunastettu entisiltä maanomistajilta sosioekonomisen periaatteen perusteella. Boliviassa valtiolla on oikeus pakkolunastaa maita, joita ei käytetä sosiaalisesti hyödylliseen tarkoitukseen kuten maanviljelyyn tai liiketoimintaan.

 

Morales lisäsi tähän vielä historiallis-moraalisen näkökulman: ”Ennen espanjalaisten valloittajien tuloa nämä olivat alkuperäiskansojen maita ja ne on palautettava heille.”

 

(Lähteet: IPS, Indian Country Today)

Advertisements

Kommentointi on suljettu.