Venezuelan puolueen poliittisesta asiakirjasta

Posted: 2.3.08 in +Venezuela

Presidentti Hugo Chávez ehdotti 15.12.2006 maansa vallankumouksellisten voimien yhdistämisen välineeksi ja sosialismin rakennustyötä varten Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen (PSUV) perustamista. Puolueen varsinainen perustamiskokous pidettiin 2.11.2007. PSUV julkaisi 23.1.2008 väliaikaisen johtonsa laatiman puolueohjelmaluonnoksen ja poliittisen asiakirjansa.

[Teksti: Matti Laitinen]

Puoluekokous valitsi 23.2.2008 pidetyssä puoluekokouksessa puheenjohtajakseen Hugo Chávez Friasin. Kokoukseen osallistui 1 861 valtuutettua. He olivat puheenjohtajan valinnasta yksimielisiä. Puolueen muu johtajisto valitaan jäsenäänestyksessä 8.–9.3.2008. Poliittisessa asiakirjassa PSUV:sta käytetään nimitystä Venezuelan sosialistisen vallankumouksen bolivaarinen puolue. Sosialismin rakentamisessa puolue painottaa koko ihmiskunnan historian humaania perintöä, bolivarianismia, kertynyttä sosialismin rakentamisen kansainvälistä kokemusta sekä Venezuelan omia kansallisia erityispiirteitä.

Poliittisen asiakirjan sisällöstä: Uhka

 

Ihmiskunta on törmännyt 21. vuosisadan alussa historiansa vaarallisimpaan tienhaaraan. Kapitalismi, imperialistisessa vaiheessaan, on saavuttanut rajansa.  Kapitalismin rakenteelliset ristiriidat, jotka ovat kalvaneet vuosikymmeniä järjestelmän perusteita, on onnistuttu lykkäämään myöhemmäksi. Planeetalla vallitseva yhteiskunnallis-taloudellinen järjestelmä on salpautumassa ja se uhkaa räjähtää. Tämä järjetön tuotantomalli, joka perustuu valtioiden, yhteiskuntaluokkien ja yksilöiden riistoon sekä luonnon tuhoamiseen, pistää maailman talouden imperialistiset keskukset keskenään villiin kilpataistoon maailman markkinoiden hallinnasta.

 

Ensinnäkin imperialistisen kilpailun logiikka ja toiseksi sen välttämättömyys löytää sijoitusmuotoja valtaville pääomamassoille etenkin aseteollisuudessa sekä lisäksi sen samanaikainen pakko tuhota ylettömästi tavaroita markkinamekanisminsa korjaamiseksi ja panna alulle uusi taloussykli ovat kaikki yhdessä vetämässä maailmaa sotaan. Nykyisen tieteen ja teknologian tasolla toisin kuin II maailmasodan aikana, tämä sota ei rajoitu ihmisten, tavaroiden ja raaka-aineiden tuhoamiseen, jotta niitä voitaisiin jälleen tuottaa ja myydä. Tämä sota lopettaa kaiken muotoisen elämän maapallolla.

 

USA:n ja pienempien valtojen Irakin miehityksen aikana suorittamat julmuudet ovat vain pahaenteinen esipuhe sille, mitä ihmiskunnalla on odotettavissa, jos se ei kykene pistämään jarruja tälle kuoleman dynamiikalle. Imperialismin pysäyttäminen ja sodan estäminen ovat siksi kansojen tärkein tavoite. 

 

Neuvostoliiton romahtaessa 1990-luvun alussa tulvaportit, jotka estivät ennen pääomaa helpottamasta kriisejään, murtuivat ja veivät kaiken mennessään ilman lievennyksiä taannuttaen Neuvostoliiton kansat ja työläiset, talonpojat sekä keskiluokan muista maista riippuvaisiksi. Tapahtuneen jälkeen kapitalistisen järjestelmän ylläpitämisen brutaali maksaminen on langetettu tuhansien miljoonien ihmisten harteille. Kapitalistiset kriisit imperialistisissa keskuksissa ovat kasvattaneet huimasti kurjuutta III maailmassa. Vaurauden keskittyminen harvojen käsiin on aiheuttanut rappiota, kärsimystä, nälkää ja kuolemaa ihmiskunnan enemmistölle käsittäen myös imperialististen maiden omat kansat. Köyhyyden lisääntyminen on toinen puoli kriisistä, joka uhkaa elämää maapallolla.

 

Köyhyyden voittaminen

 

Köyhyyden lopettaminen, syrjäytymisen estäminen ja satojen miljoonien ihmisten epäinhimillisen kohtelun poistaminen on toinen tavoite, joka ei ole erotettavissa edellisestä päämäärästä. Tällä historiallisella hetkellä, jolla me elämme ja jolloin vauraus on polarisoitunut ja köyhyys kasvanut suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin, sota on väistämätön.

 

Samaan aikaan maailman historiassa Venezuelan kokemuksissa on näytetty selkeimmin toteen se, että sosialismi on maailman ainoa järkevä, välttämätön ja mahdollinen kehityssuunta tässä ihmiskunnan risteyskohdassa. Kapitalismin ollessa imperialistisessa kriisissään köyhyyden päättyminen on vielä kaukana. Sehän päinvastoin vain lisää kurjuutta joka päivä järjettömällä kehityksellään.

 

Johtopäätös on selvä: Köyhyyden lopettamiseksi on välttämätöntä antaa valta köyhille ja rakentaa sosialismi. Sodan estämiseksi on välttämätöntä lakkauttaa imperialismi.

 

Internationalismin välttämättömyys

 

Venezuelan bolivaarinen vallankumous on asettanut itsensä tämän taistelun etujoukoksi. Se on heijastunut meidän kansallisten rajojemme sisältä koko maailmaan. Bolivaarinen ihanne  –Latinalaisen Amerikan internationalismi – nostettiin 200 vuotta sitten eteläisen Rio Bravon lippuun: itsenäisyys, täysvaltaisuus ja pyrkiminen kansan suurimpaan mahdolliseen onnellisuuteen. Internationalismi pyritään hylkäämään imperialistien juonittelulla yhdessä paikallisten oligarkkien kanssa. Se syntyy uudelleen sosialistisen vallankumouksen kautta Venezuelassa. Tämä merkitsee näköpiiriä elämälle, rauhalle, vapaudelle, demokratialle ja kaikkien onnellisuudelle muuntumalla merkkituleksi tuhansille miljoonille ihmisolennoille Amerikassa ja muualla maailmassa.

 

Venezuela ei ole hyökkäysten, salaliittojen ja USA:n sotapuuhien uhri ainoastaan öljyvarojensa vuoksi, joita ahneet teollisuusvaltiot ovat aina kaivanneet, vaan koska bolivaarinen vallankumous näyttää esimerkkiä maailmalle kapitalistisen kriisin ratkaisusta.

 

Yhtenäisyys

 

Bolivaarinen vallankumouksen ollessa valtavan haasteen edessä se tarvitsee koituakseen kaikkien hyväksi, lujittuakseen ja tullakseen tehokkaimmin julki Venezuelan koko kansan yhtenäisyyttä. Sen on toimittava kiinteästi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdistymisen puolesta. Sen on liityttävä yhteen Etelän kansojen ja koko maailman kansojen kanssa luodakseen vastavoiman imperialismin neutralisoimiseksi ja lyömiseksi.

 

Venezuelan sosialistisen vallankumouksen bolivaarinen puolue (PBSRV) on väline näiden historian asettamien strategisten tehtävien suorittamiseksi. Tällä kertaa se tapahtuu sosialismin lipun alla. Puolue on poliittinen instrumentti vallankumouksellisten ja sosialististen tehtävien suorittamiseksi kapitalismin uhrien puolesta Venezuelassa. Suuren enemmistön yhteiskunnallinen ja poliittinen yksimielisyys mahdollistaa bolivaarisen vallankumouksen toteuttaa itselleen asettamansa tehtävät, joita ovat koulutus, terveydenhuolto, asuminen, työpaikka ja hyvinvointi.  PBSRV valmistelee kansaa kokonaisuudessaan liittoutumaan kansallisten asevoimien kanssa etujoukoksi, joka kykenee puolustamaan meidän itsenäisyyttämme kohdatessamme maahan tunkeutumisen uhkan ja väkivallan, joita imperialismi käyttää viimeisenä voimavaranaan estääkseen vallankumouksen edistymisen.

 

PBSRV on syntynyt bolivaarisen vallankumouksen vaikutuksesta, Venezuelan kansan tahdon ja sen johtajuuden vuoksi. Se on vallankumouksen tuote, joka yhdistää kansan enemmistön. Vallankumous esittää korkeimmat arvot moniarvoiselle ja –kasvoiselle yhtenäisyydelle, joka perustuu laajaan kirjoon erilaisia etnisiä, poliittisia ja ideologisia katsomuksia.

 

Suora osallistuminen

 

PBSRV edellyttää kaupunkien ja maaseudun työläisten, talonpoikien, sivistyneistön, taiteilijoiden, kotiäitien, pienyrittäjien ja –kauppiaiden täysivaltaista ja demokraattista osallistumista puolueen kaikkien elimien muodostamiseen, keskusteluun ja päätöksentekoon, ohjelman ja strategian suunnitteluun ja johdon valintaan.

 

Puolue syntyi bolivaarisen hallituksen ja presidentti Hugo Chávezin aloitteesta, siitäkään huolimatta se ei ole maan hallitus. Se on hallituksen tavoitteiden valvoja, joka kontrolloi sen tavoitteiden toteutumista. Tällä hetkellä puolueen konsepti kansalliseen ja kansainväliseen politiikkaan on se, että puolue hyväksyy vallankumouksen ”viisi moottoria” (presidentin vallan vahvistaminen;  perustuslain uudistaminen; maankattava valistuskampanja; yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen vallan jako ja yhteisöllisen vallan kasvattaminen, ML) ja seitsemän strategista toimintalinjausta, jotka yhdistyvät puolueen ohjelmassa, strategiassa ja taktiikassa. Yhdyssiteenä hallituksen ja puolueen välillä toimii Commandante Chávez.

 

Voittakaamme sirpaloituminen ja anarkia

Symbioosin – dialektisen vuorovaikutuksen  – jonka mukaan puolue toimii samanaikaisesti kahdella eri tavalla sekä voimansiirron hihnana että johtavana moottorina, täytyy aineellistua välittömästi puolueessa ja voittaa kaikki mielikuvat abstraktista itsehallinnosta, hallituksesta ja yhteiskunnallisista liikkeistä. Tarkoituksena on suoda tilaa synteesin jatkuvalle muutokselle.

PBSRV rakentaa yksimielisyyttä, joka perustuu moniarvoisuuteen. Huomioimalla sosialismin rakentamisen suuren tavoitteen puolue käsittelee sille esitettyjä kaikenlaisia taktisia ja ohjelmallisia ehdotuksia, konkreettisia tehtäviä sekä päätöksiä, jotta se saavuttaisi yhteisymmärryksen kaikkien bolivaarista vallankumousta tukevien voimien keskuudessa.

Simon Rodriguezin maksiimin mukaan ”me keksimme tai teemme virheen”. 21. vuosisadan sosialismi, jonka puolesta puolue taistelee, on alkuperäistä, sen omaa ja luovaa sekä syvällistä kollektiivista vallan käyttöä. Puolue ponnistelee kouluttaakseen itsensä ja muut omaksumaan sen inhimillisen kokemuksen, joka on kertynyt meidän kaukaisille esi-isillemme Amerikan intiaaneille ja alkukristityille sekä 20. vuosisadalla Neuvostoliitolle, Itä-Euroopalle, Kiinalle, Pohjois-Korealle, Vietnamille ja Kuuballe. 21.vuosisadan sosialismi tulee olemaan Venezuelan kansan oman tahdon ja luovan käytännön seurausta. Se ei ole kuitenkaan matkimista tai kopiointia, vaan kuten José Carlos Mariátegui toteaa: ”sankarillista luomista”.

Uskonnon merkitys

 

Venezuelalaisista 96 % kuuluu katoliseen kirkkoon, joten ei ole kovin merkillistä tai ihmeellistä, että vapautuksen teologialla ja katolilaisuudella on oma vaikutuksensa poliittisen PBSRV:n poliittisen asiakirjan sisältöön.

 

Asiakirjassa todetaan, että ”kenenkään ei tarvitse olla uskovainen ymmärtäessään perusperiaatteen, että Kristus taistelee ihmisten välisen oikeudenmukaisuuden, samanvertaisuuden, humaanisuuden ja veljeyden puolesta. Sinun ei pidä sortaa köyhiä ja vähäosaisia työläisiä. Ole heille veli tai ulkomaalainen, joka elää sinun kaupunkisi mailla. Suren, jos rakennat talosi ilman oikeutta ja huoneesi ilman oikeudenmukaisuutta, elät ilman lähimmäisesi vapautta ja maksamatta hänelle palkkaa hänen työstään. Kukaan ei voi palvella kahta isäntää, koska toista hän inhoaa ja toista rakastaa. Sinä et voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Siunattuja ovat köyhät, koska heidän on taivasten valtakunta. Siunattuja ovat he, jotka ovat nälkäisiä ja janoisia oikeudenmukaisuudelle, koska he karaistuvat. Siunattuja ovat armeliaat, koska he saavat laupeuden.”

 

Asiakirjassa todetaan myös, että kenenkään ei tarvitse myöskään olla ateisti ymmärtääkseen Marxin tieteellisiä analyyseja.  Asiakirjassa siteerataan Marxin ”vierautuneen työn –käsitettä: ”Kapitalistisessa järjestelmässä työ on työläiselle ulkonaista, ulkopuolista, ts. se kuulu hänen olemukseensa ­– näin ollen hän ei myönnä itseään työssään, vaan kieltää, ei tunne itseään työssään onnelliseksi vaan onnettomaksi, ei kehitä siinä mitään vapaata fyysistä tai henkistä energiaa, vaan rääkkää ruumistaan ja vahingoittaa mieltään. Tästä syystä työläinen tuntee vasta työn ulkopuolella olevansa oma itsensä ja työssä olevansa itsensä ulkopuolella. Hän tuntee olonsa vapaaksi, kun ei tee työtä, ja kun hän tekee työtä, hän ei tunne oloaan vapaaksi. Näin ollen hänen työnsä ei ole vapaaehtoista, vaan pakotettua, pakkotyötä.  

 

Se ei ole siis tarpeen tyydytystä työssä, vaan se on vain väline työn ulkopuolella olevien tarpeiden tyydyttämiseksi. Ulkonainen työ, ulkopuolinen työ, se työ jossa ihminen vieroittuu, on itsensä uhraamista, kieltäymystä… se ei ole hänen omaansa, vaan toisen työtä, että se ei kuulu hänelle, että hän ei tässä työssä kuulu itselleen, vaan toiselle.”  (Karl Marx, taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844, Edistys, suomennos: Antero Tiusanen)

 

Lopuksi

 

”Puolustaa itsenäisyyttä on sama asia kuin puolustaa bolivaarista sosialistista vallankumousta. ” (Lähde: venezuelanalysis.com) 

Mainokset

Kommentointi on suljettu.