Valon pilkahduksia uusliberalismin pitkän tunnelin päässä

Posted: 2.2.08 in Uncategorized

Murtaako Latinalainen Amerikka uusliberalismin kahleet?

[Teksti: Marjaliisa Siira]

Viime vuosien aikana Latinalaisessa Amerikassa on koettu ennen näkemätön vasemmistopolitiikan aalto. Moni uskoo, että mantereella on viimeinkin mahdollisuus vapauttaa itsensä köyhyyskierteestä ja Yhdysvaltojen ikeestä. Mutta kuinka pysyvästä muutoksesta on kyse?

Latinalaisen Amerikan kansat ovat kokeneet monenlaista shokkiterapiaa viimeisen puolen vuosisadan aikana. Monia maita on hallinnut Yhdysvaltojen tukema sotilasdiktatuuri. Välillä on päästy harjoittelemaan demokratiaa, mutta talous on natissut uusliberalismin kourissa.

Monet maanosan maat ovat kokeneet talousromahduksia. Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat pitäneet vielä 1990-luvulla muun muassa Argentiinaa ja Brasiliaa tiukassa kuristusotteessa. Brasilia oli maailman velkaantunein maa, ja Argentiinassa myös keskiluokka menetti kaiken, kun inflaatio laukkasi tuhansien prosenttien tasolla.

Nyt lähes kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa on demokraattisesti valittu jonkin asteinen vasemmistolainen presidentti ja hallinto. Onko maanosan kansoilla viimeinkin tilaisuus vapautua köyhyyskierteestä ja Yhdysvaltojen määräysvallasta?

»Suurin osa mannerta on vapautunut äärimmäisestä uusliberalismista uusien vasemmistolaisten hallitusten myötä», arvioi kauppatieteiden tohtori Kent Wilska. Hän on työskennellyt kehitysyhteistyöprojekteissa muun muassa Dominikaanisessa tasavallassa.

Wilska toteaa, että uusliberalismin lonkerot ulottuvat kuitenkin edelleen lähes kaikkialle maailmaan. Sen periaatteita toteuttavat enemmän tai vähemmän sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset hallitukset monissa maissa. Myös Suomessa.

Vaurautta ei ole tihkunut

Uusliberalististen oppien mukaan julkisen sektorin osuutta pitää kaventaa, sääntelyä vähentää, palveluja yksityistää, sosiaalimenoja karsia ja yritysten kilpailukykyä edistää kaikin mahdollisin keinoin muun muassa poistamalla esteet kaupankäynniltä. Näin päästään vapaan markkinatalouden »onnelliseen» olotilaan.

Tämän talousopin mukaan yritysten ja rikkaiden menestyksestä sitten »tihkuu» murusia automaattisesti myös köyhille. Tätä tihkumista ovat latinalaisen Amerikan köyhät saaneet odottaa turhaan vuosikymmeniä.

Maanosa on ollut uusliberalismin koelaboratoriona alkaen Augusto Pinochetin Chilestä, jossa 1970-luvulla huseerasivat monetaristisen talouspolitiikan gurun Milton Friedmanin opetuslapset, ns. »Chicagon pojat». Friedman sai taloustieteen Nobel-palkinnon 1976 ja pääsi Ronald Reaganin neuvonantajaksi 1980-luvulla. Chile koki talousromahduksen 1982 – 83.

Kent Wilskan mukaan Latinalaisen Amerikan poliittinen kääntyminen vasemmalle on seurausta uusliberalistisen politiikan epäonnistumisesta. Useimmat maat ovat myös sosiaalisesti hyvin epätasa-arvoisia. Mantereella vallitsevat yhä maailman suurimmat tuloerot.

Irti uusliberalismin linnakkeista

Joulukuussa 2007 perustettiin Venezuelan ja Argentiinan johdolla Etelän Pankki, jonka tarkoitus on korvata Maailmanpankki ja sen liitännäiset Etelä-Amerikassa. Muina perustajajäseninä ovat Brasilia, Bolivia, Ecuador, Paraguay ja Uruguay.

Etelän Pankki antaa lainaa erityisesti sosiaalisten ohjelmien kehittämiseen. Sen politiikka eroaa ainakin julistusten mukaan täysin Maailmanpankin vastaavasta: Etelän Pankki rahoittaa hankkeita, joilla köyhyyttä pyritään vähentämään, koulutustasoa nostamaan ja saamaan terveydenhuolto kaikkien ulottuville.

Muutkin maat ovat olleet kiinnostuneita tästä pankista. Esimerkiksi Iran on osoittanut halukkuutta liittyä pankin jäseneksi. Aika näyttää, kehittyykö Etelän Pankista merkittävä etelä-etelä -yhteistyön instituutio. Irrottautuminen Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston otteesta ei kuitenkaan ole yksinkertaista, ja se kestää monilla köyhillä mailla vielä pitkään. Velkojen maksu on vapauden hinta.

Yhdysvaltojen Latinalaiselle Amerikalle tyrkyttämää vapaakauppasopimusta (FTAA) korvaamaan on perustettu ALBA-yhteistyö (Bolivaarinen vaihtoehto meidän Amerikallemme), johon ovat tähän mennessä liittyneet Kuuba, Nicaragua, Venezuela, Bolivia ja pieni saarivaltio Dominica. Koska FTAA -sopimus on vastatuulessa suurimmassa osassa Latinalaista Amerikkaa, Yhdysvallat on pyrkinyt korvaamaan sitä kahdenkeskisillä vapaakauppasopimuksilla. Peru solmi kuluvan vuoden alussa tällaisen kahdenkeskisen kauppasopimuksen USA:n kanssa mielenosoitusten saattelemana.

Toisaalta Venezuelan presidentti Hugo Chavez matkustelee ahkerasti maasta toiseen solmimassa erilaisia yhteistyö- ja kauppasopimuksia. Chavezin pyrkimyksenä on Latinalaisen Amerikan itsenäistyminen Yhdysvaltojen johtaman lännen blokin ylivallasta ja kehittää etelä-etelä -yhteistyöstä sille vankka vastapaino.

Tulot tasaisemmiksi

Latinalaisen Amerikan maissa suuri osa työstä tehdään epävirallisella sektorilla, jonka osuus eri maiden työvoimasta vaihtelee 20 ja 80 prosentin välillä. Nämä itsensä tavalla tai toisella leivän syrjässä kiinni pitävät ihmiset eivät ole kovin sitoutuneita yhteiskuntaan. Lisäksi lukutaidottomuus on edelleen laajaa, vaikka viime vuosien tehokampanjoilla sitä on vähennetty muun muassa Venezuelassa, Boliviassa ja Nicaraguassa.

Köyhyyden vähentäminen ei tältä pohjalta tule tietenkään olemaan helppoa. Köyhät eivät jaksa odotella poliittisia uudistuksia, kun kysymys on siitä, onko perheellä leipää vai ei. Lisäksi useimmissa maissa on vastassa uusliberalistisen politiikan ansiosta rikastunut kansallinen eliitti, joka vastustaa ankarasti pyrkimyksiä tasata huimia tuloeroja. Hyviä yrityksiä poistaa äärimmäinen köyhyys on kuitenkin tehty.

Venezuelan presidentti Hugo Chavez yritti säätää uudella perustuslailla sosiaaliturvan koskemaan kaikkia, myös epävirallisen sektorin väkeä, katukaupustelijoita ja perheenäitejä. Perustuslaki ei mennyt läpi kansanäänestyksessä joulukuussa, mutta uudistusprosessi jatkuu, vakuuttaa Chavez.

Bolivian hallitus maksoi ensimmäistä kertaa tammikuun 2008 lopussa kaikille 60 vuotta täyttäneille niin sanottua ihmisarvoeläkettä. Sen määrä on 26 dollaria kuukaudessa. Eläkkeet maksetaan maakaasu- ja öljytuloista muodostetusta rahastosta. Maan vauraat, oikeisto-opposition hallitsemat maakunnat ovat vastustaneet tätä maan luonnonvaroista saatujen tulojen uusjakoa.

Ecuadorin tuore verolaki vapauttaa kaikki alle 7850 dollaria vuodessa ansaitsevat kokonaan veroista. Tämän tulorajan alle jää 85 prosenttia Ecuadorin kansasta, mikä todistaa sekä köyhyyden että epävirallisen sektorin laajuutta.

Muutoksen pysyvyys

Latinalaisen Amerikan vasemmistoaallon ja uusliberalismin vastaisen politiikan pysyvyydestä Kent Wilska antaa pessimistisen arvion.

»Nyt on menossa vasemmistohallitusten ’kuherruskuukausi’. Se ei riitä loputtomiin. Mantereella on pitkältä ajalta todisteita siitä, että aina löytyy uusi ’profeetta’, jolla on uusi resepti, uusi malli ja joka ’ratkaisee kaikki ongelmat’.  Kehitys etenee sykleissä. Poliittinen sykli on ollut tähän mennessä korkeintaan 4-6 vuotta.»

Wilskan mukaan vasemmistoaalto on pysyvä muutos vain, jos se pystyy luomaan parannuksia kansojen enemmistön elämään ja poistamaan sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. »Pitää pystyä luomaan kasvua, joka myös kanavoituu työksi ja toimeentuloksi kansan enemmistölle.»

Advertisements

Kommentointi on suljettu.