Vallankumous – ja miten se tehdään

Posted: 20.11.07 in +Venezuela

Venezuela siirtyy rauhanomaisesti kohti uutta kehitysvaihetta, joka tunnetaan 21. vuosisadan sosialismina. Mikä on bolivaarisen vallankumouksen toimintamalli?

 

[Teksti: Matti Laitinen] 

 

Brasilialainen oppositiojohtaja Marcio Moreira Alves luennoi v. 1969 Jyväskylän kesän Latinalaisen Amerikan kongressissa aiheesta ”Väkivalta ja poliittinen johtajuus Latinalaisessa Amerikassa” mm. seuraavasti:

 

”Vallankumoukselliset johtajat ovat yleensä Latinalaisessa Amerikassa peräisin keskiluokasta, paitsi Boliviassa, jossa keskiluokkaa ei voida katsoa olevan. Poliittisen vallankumouksellisuuden tunnusmerkkejä ovat:

 

1. traditionaalisen puolueideologian tai –kurin vastustaminen; täten vallankumousjohtajat harvoin ovat virallisen kommunistipuolueen jäseniä, tosin usein entisiä jäseniä. 2. tunnusmerkkinä on selvä tietoisuus imperialistisesta taloudellisesta riistosta ja siitä johtuen selvä antiamerikkalaisuus;3. tunnusmerkkinä on pyrkimys teoretisointiin ja siitä johtuen taipumus pikkutarkkoihin ideologisiin erimielisyyksiin, jota puolestaan tasapainottaa lisääntyvä pyrkimys muodostaa yhdistettyjä rintamia;4. tunnusmerkki on horjumaton sosialistinen vakaumus. 

 

Nykyisistä Etelä-Amerikan vallankumousjohtajista Moreira Alvesin esittämät tunnusmerkit täyttyvät hyvin uusliberalismia vastustavien presidenttien Rafael Correan, Hugo Chávezin ja Evo Moralesin kohdalla. Kaikki nämä 21. vuosisadan sosialismia ajavat presidentit vaikuttavat kansanrintamien rakennusmestareilta. He ovat ottaneet puheissaan myös selvän hajuraon Leninin jälkeiseen neuvostoliittolaiseen reaalisosialismin malliin. Lisäksi heitä yhdistää liittolaisuus ja hyvät suhteet sosialistiseen Kuubaan.

 

Viidennen Tasavallan ­–liikkeen (MVR) poliittisena ohjelmana toimineen Venezuelan v. 1999 bolivaarisen perustuslain 1. artiklassa todetaan, että Venezuelan bolivaarinen tasavalta on peruuttamattomasti vapaa ja itsenäinen valtio, jonka moraalinen omaisuus ja arvot vapaudesta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisestä rauhasta perustuvat Vapauttaja Simón Bolívarin oppeihin. Sitoutumattomuus, vapaus, itsenäisyys, diplomaattinen ja alueellinen koskemattomuus sekä kansallinen itsemääräämisoikeus ovat kansan luovuttamattomia oikeuksia.

Símon Bolívarin vieraillessa Espanjassa ja Ranskassa v. 1799–1804 hän omaksui opintomatkallaan Ranskan vallankumouksen aatteita ja Jean-Jacques Rousseaun yhteiskuntafilosofiaa. Tuosta porvarillisesta vallankumouksesta on peräisin useita nykymaailman keskeisimmistä arvoista, kuten kansanvalta, yksityinen omistusoikeus, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaate.

Bolivaarisen vallankumouksen juuret löytyvät Venezuelan marxilaisista puolueista, vasemmistolaisista sissiliikkeistä ja edistyksellisistä upseereista. Myöhemmin toimintaan liittyi mukaan osa ay-liikettä ja erilaisia kansalaisjärjestöjä. Vallankumouksellisella kansanrintamalla, joka nappasi poliittisen vallan haltuunsa Venezuelassa, oli voimakas vaikutus kansanjoukkoihin sekä myös riittävästi armeijan tukea takanaan. Chávez tovereineen otti onkeensa Kuuban vallankumouksen opetukset siitä, että kansanliikkeen voimat voivat voittaa sodan armeijaa vas­taan ja että aina ei ole välttämätöntä odottaa, kunnes olosuhteet val­lan­ku­moukselle ovat olemassa – kapinalliset voivat luoda täl­laiset olosuhteet.    

Bolivaarisen vallankumouksen toimintamalli toimii näin

  1. Rakennetaan laaja kansanrintama ja voitetaan presidentin vaalit (1998);

  2. kutsutaan koolle perustuslakia säätävä kansalliskokous ja voitetaan sen edustajien vaali;

  3. muutetaan maan perustuslakia ja hajotetaan parlamentti (1999);

  4. perustetaan maanlaajuiset bolivaariset piirit vallankumouksen ja perustuslain puolustamiseksi (2000);

  5. voitetaan enemmistö parlamenttiin ja pidetään uudet presidentinvaalit (2000);

  6. aloitetaan laaja maareformi ja voitetaan väestön enemmistön kannatus sosiaaliohjelmilla (2001);

  7. kukistetaan vastavallankumous kansan ja armeijan uskollisen osan tuella sekä selviydytään opposition masinoimasta öljylakosta (2002);

  8. harjoitetaan kansainvälistä yhteistyötä: Kuuban ja Venezuelan presidentit allekirjoittivat historiallisen ALBA-sopimuksen Havannassa v. 2004.  Sopimuksessa kutsutaan muita Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioita keskinäiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen integraatioon sekä luomaan todellinen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan kansoihin ja luonnonvaroihin kohdistuvalle USA:n saaliinhimoiselle talouspolitiikalle. ALBA:n toisena tärkeänä kokonaisuutena on USA:n vaikutusvallan kaventaminen Latinalaisessa Amerikassa. Lisäksi voitetaan opposition vaatima kansanäänestys presidentin asemasta;

  9. voitetaan ehdoton enemmistö parlamenttiin yhteistyössä liittolaispuolueiden kanssa (2005);

  10. Voitetaan kolmannen kerran presidentinvaalit ja aloitetaan kapitalistisen valtiokoneiston korvaaminen uudella (2006);

  11. presidentille myönnetään 18 kk:n lainsäädäntöoikeus (2007);

  12. vallankumousprosessin vakiintumisen ja vahvistumisen myötä aloitetaan perustuslain muuttaminen demokraattisesta sosialistisemmaksi ja perustetaan prosessia johtamaan vallankumouksellinen puolue (2007);

  13. Kolmen vuoden kokemuksen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että ALBA-sopimuksen puitteissa on mahdollista rakentaa Latinalaiseen Amerikkaan uusliberalismin ja USA:n imperialismin vastainen demokraattinen kansojen rintama sekä myös mahdollisesti myöhemmin sosialistinen valtioliitto.

Bolivaarinen vallankumousprosessi astui v. 2007 uuteen laadulliseen vaiheeseen. Sen tärkeimmiksi tehtäviksi asettuivat: 

  1. Venezuelan talouden avainsektorien asteittainen kansallistaminen, koska maan talous on edelleen kapitalistien hallussa ja maassa vallitsee kaksoisvalta eikä porvarillisia tuotantosuhteita ole kumottu.
  2. Porvarillisen valtion purkaminen ja sen korvaaminen vallankumouksellisella valtiolla, joka perustuu työläis- ja kansanneuvostojen valtaan. Työläisten itsehallintoa ja demokraattista valvontaa laajennetaan tehtaissa. Yhteisöneuvostojen käyttöön on luvattu 5 % valtion budjetista.
  3. Hugo Chávez ilmoitti 18.12.2006 liittolaispuolueilleen (23 puoluetta), että maahan olisi syytä perustaa sosialismin rakennustyötä varten uusi puolue – Venezuelan Yhdistynyt Sosialistinen Puolue (PSUV). 5,8 miljoonaa venezuelalaista on jo täyttänyt jäsenhakemuksen. Puolueen varsinainen perustamiskokous pidettiin 2.11.2007.
  4. Perustuslain muuttaminen ja sen vieminen kansalaiskäsittelyyn, perustuslakia säätävään kokoukseen ja kansanäänestykseen 2.12.2007. Peruslakia on puitu tähän mennessä jo 9 020 julkisessa tilaisuudessa. Siirtymäkausi kapitalismista sosialismiin kestänee kuitenkin vielä vuosia. Siirtymäkaudella Venezuelassa on edustettuina useammanlaisia tuotantomuotoja. Leninin mukaan elinvoimainen luova sosialismi on itse kansanjoukkojen luomus.

Leniniläisessä puolueteoriassa kommunistinen puolue määritellään työväenluokan etujoukoksi, ts. sen edistyneimmäksi, tietoisimmaksi osaksi, joka pystyy johtamaan työväenluokan taisteluun kapitalismin kukistamiseksi ja sosialismin rakentamiseksi. Puolueen johtavan osan julistaminen ei tietenkään riitä, se on valloitettava teoilla. Samasta syystä johtuen Venezuelan vallankumouksessa tarvitaan uudentyyppinen – vallankumouksellinen puolue – Venezuelan Yhdistynyt Sosialistinen Puolue. PSUV muistuttaa toimenkuvaltaan ja olemukseltaan leniniläistä puolueapparaattia.

Vallankumousta ei suorita kommunistinen tai mikään muukaan puolue tai ay-liike vaan työväenluokka ja sen liittolaiset. Mikään puolue sinällään ei voi olla yksinään mikään vallankumousrintama. Se ei voi myöskään nimittää itseään omatoimisesti vallankumouksen johtajaksi, sillä johtoasema on aina ansaittava. Oikeassa oleminen ei johda vielä minnekään, jos puolueelta puuttuu laaja joukkojen kannatus.

Antonio Gramscin mukaan työväenluokan johtavan aseman pystyttäminen yhteiskunnassa vaatii työväenluokalta kykyjä ja taitoja johtaa, organisoida ja liittää yhteen kansanjoukkoja. Henkisellä ja moraalisella vaikutuksella on valtava osuus hegemonian saavuttamisessa myös Venezuelassa.

Venezuela siirtyy perustuslain uudistuksen myötä rauhanomaisesti ja demokraattisesti kohti uutta kehitysvaihetta, joka tunnetaan 21. vuosisadan sosialismina. Tämä malli perustuu tässä vaiheessa osallistuvaan demokratiaan, sekatalouteen, maan sosiaalisiin tarpeisiin ja moninapaisen maailman edistämiseen. Uuden perustuslakiehdotuksen keskeisimpiä kohtia ovat yhteiskunnallisen vallan ulottaminen yhteisöneuvostoille, työläisten oikeuksien laajentaminen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen omistuksen aseman määrittely ja vahvistaminen perustuslaissa sekä maan armeijan muuttaminen anti-imperialistiseksi, bolivaariseksi kansanarmeijaksi ja kansanmiliisin perustaminen. Maan keskuspankin hallinta siirretään valtiovarainministeriön sekä suunnittelu- ja kehitysministeriön alaisuuteen.

Kaikella tällä pyritään poliittisen ja taloudellisen vallan vahvistamiseen. Chávezin itsensä mukaan perustuslain uudistaminen on välttämätön toimenpide maan sosialismiin siirtymisen varmistamiseksi. 

Bolivaarinen sosialismi

 

Hugo Chávez on luonnehtinut Venezuelan sosialistista projektia indo-venezuelalaiseksi, kotikutoiseksi, kristilliseksi ja bolivaariseksi. Se ei ole utopistista sosialismia. Se pohjautuu hänen mukaansa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisessa Manifestissa esittämiin ajatuksiin. Ratkaisun perustana on yhteiskunnan taloudellisen mallin muuttaminen. On sosialisoitava talous mukaan lukien maa-alueet ja luotava uusi tuotantotapa.

 

Chávezin avustajan Marta Harneckerin mukaan bolivaarinen vallankumous taistelee korvatakseen ns. edustuksellisen demokratian todellisella osallistuvalla ja osallistumista kannustavalla demokratialla, jossa ihmiset alkavat hallita omaa elämäänsä, yhteisöään ja maataan. Bolivaarisessa sosialismin visiossa on havaittavissa yhtymäkohtia Che Guevaran ja Fidel Castron esittämiin ajatuksiin.

 

Kuuban ja Venezuelan väliset suhteet ovat olleet olennainen osa Venezuelan vallankumousta. Castron ja Chávezin läheinen ystävyys on ollut myös hyvin tärkeää tälle prosessille. Useita hallinnollisia ongelmia on ratkaistu korkeimmalla tasolla.

 

Rakentaessaan sosialismia maa tarvitsee muiden valtioiden kokemusta. Lukutaito-, terveys-, asunto- yms. kampanjat syntyivät kuubalaisten aloitteesta, koska venezuelalaiset itse eivät ymmärtäneet niiden tärkeyttä.

 

Bolivaarinen ideologia

 

Oman käsitykseni mukaan bolivaarisen sosialismin ideologinen salsa koostuu nykyvaiheessaan marxilaisesta kapitalismikritiikistä, leniniläisestä valtio- ja puolueteoriasta, trotskilaisesta jatkuvasta vallankumouksesta, gramscilaisesta työväenluokan hegemoniasta, kominterniläisestä yhteisrintamataktiikasta, gueavara-castro-laisesta uuden sosialistisen ihmisen ajatuksesta ja osallistuvasta demokratiasta, katolisesta vapautuksen teologiasta sekä kansallista itsenäisyyttä ja imperialismin vastaisuutta korostavasta bolivarianismista. 

 

Tukeakseen työväenluokan taistelun kansainvälisyyttä Hugo Chávez ehdotti viime elokuussa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen vasemmistopuolueiden uuden Internationaalin perustamista v. 2008. Minusta tämä ei ole sosiaalidemokratiaa, vaan aitoa siirtymäkauden luokkataistelua ja vallankumouksellisuutta, jota on syytä tukea!  

 

3.11.2007 Kirjalla

Mainokset

Kommentointi on suljettu.