Etelän pankki, vaihtoehto IMF:lle ja Maailmanpankille

Posted: 10.11.07 in +Venezuela

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat jo yli 60 vuotta integroineet kehitysmaita Pohjoisen hallitsemaan maailmantalouteen ja käyttäneet kehitysmaiden velkakierrettä keinona siirtää varallisuutta köyhistä maista rikkaiden maiden mahtaville pankkiireille. Latinalaisen Amerikan uusi johtajapolvi on aloittanut irrottautumisen velkakierteestä ja Pohjoisen hallitsemien instituutioiden määräysvallasta.

[Teksti: Juha Kovanen]

Heinäkuussa 2004 IMF ja Maailmanpankki viettivät 60-vuotisjuhliaan.  Ne perustettiin Bretton Woodissa Yhdysvalloissa luomaan sodanjälkeisen maailman tarvitsemia rahoitusjärjestelmiä. Silloin oli jo nähtävissä Saksan ja Japanin tappio sodassa.  Kehityskomitean hurskastelevassa lausunnossa lokakuussa 2004 todettiin: ”Juhliessamme Bretton Woods-instituutioiden 60-vuotista taivalta … onnittelemme itseämme kehitysmaille antamastamme tuesta niiden pyrkimyksissä kestävään kasvuun, terveeseen makrotalous- ja lainapolitiikkaan, vapaakauppaan, työpaikkojen luomiseen, köyhyyden vähentämiseen ja hyvään hallintoon.”  Hyi.

 

Todellisuudessa näiden molempien instituutioiden saavutukset ovat olleet päinvastaisia kaikissa yllämainituissa asioissa.  Alusta asti niiden tehtävä oli integroida kehitysmaat globaaliin Pohjoisen hallitsemaan maailmantalouteen ja käyttää velkakierrettä keinona siirtää varallisuutta köyhistä maista rikkaiden maiden mahtaville pankkiireille.  Kehitysmaat saatettiin velkaorjuuteen. Siinä lainanhoito vaatii uusia lainoja, velkaantuminen lisääntyy.  Lainan antaja sanelee ehtona rakennesopeutuksen, mikä merkitsee

  • valtion yritysten yksityistämistä
  • sääntelyn purkamista
  • sosiaalikulujen ankaraa leikkausta
  • palkkajäädytystä tai palkkojen alentamista
  • ulkomaisten yritysten vapaata pääsyä markkinoille
  • yritysystävällistä veropolitiikkaa
  • ammattiyhdistystoiminnan torjumista
  • sosiaalidemokratiaan sopeutumattomien ankaraa syrjintää

 

Seuraukset ovat kaikkialla samat: yhteinen hyvinvointi siirtyy eliitille, julkinen velka ja kuilu superrikkaiden ja rutiköyhien välillä kasvaa, aggressiivinen nationalismi oikeuttaa suuret turvallisuusmenot, väkivaltaisen valvonnan, sorron ja kidutuksen sosiaalisen kontrollin toteuttamiseksi.

 

Velkaorjuuden vaihtoehto

 

Joulukuussa 2006 Venezuelan presidentti Hugo Chavez julisti ajatuksensa Etelän Pankista, Banco del Sur.  Se on osa hänen taisteluaan kansainvälisen pääoman instituutioita vastaan, joita hän kutsuu ”Washingtonin työkaluiksi”.  Pankin perustajina on seitsemän maata – Venezuela, Argentiina, Brasilia, Uruguay, Paraguay, Bolivia ja Ecuador.  Sen pääkonttori on Caracasissa. Kolumbian presidentti Alvaro Uribe ilmoitti lokakuun 12. päivänä maansa tulevan kahdeksanneksi jäseneksi.

 

Perustajavaltioiden talousministerit viimeistelivät Etelän Pankin perustamisasiakirjaa lokakuun kahdeksantena päivänä Rio de Janeiron kokouksessa.  Monet avainkysymykset on ratkaistu.  Epävirallisen tiedon mukaan kukin valtio sijoittaisi pankkiin 10 prosenttia ulkomaan valuutastaan ja kullakin olisi yhtä suuri päätösvalta.  Pankki tulee kiihdyttämään sosiaalista ja taloudellista kehitystä sekä investointeja infrastruktuuriin, se tulee nopeasti vähentämään IMF:n ja Maailmanpankin vaikutusta alueella.

 

Vuonna 2005 IMF:n 81 miljardin dollarin lainakannasta 80 prosenttia kohdistui Latinalaiseen Amerikkaan.  Tänään osuus on yksi prosentti. Maailmanpankki on myös torjuttu.  Venezuela on maksanut etuajassa IMF:n ja Maailmanpankin velkansa. Chavez totesi 30. huhtikuuta symbolisesti: ”Meillä ei ole enää tarvetta mennä Washingtoniin, ei IMF:oon eikä Maailmanpankkiin, ei ollenkaan.”

 

Ecuadorin Rafael Correa selvitti IMF:n lainat ja viivytti Maailmanpankin lainamaksuja. Hän torjui pankin yritykset kiristää rahaa jo ollessaan talousministerinä vuonna 2005.  Viime huhtikuussa Correa läimäytti Maailmanpankkia vasten kasvoja julistamalla pankin maavastaavan ei-toivotuksi henkilöksi.

 

Aloittaessaan toimintansa vuonna 2008 Banco del Sur tulee korvaamaan nuo repressiiviset rahoituslaitokset 7 miljardin dollarin alkupääomallaan. 

 

Hugo Chavezin visio on vapauttaa alueen maat IMF:n, Maailmanpankin ja Amerikoiden kehityspankin (IDB) valvonnasta, joka on tuominnut miljoonat velkaorjuudesta johtuvaan köyhyyteen.  Nobel-palkittu taloustieteilijä Joseph Stiglitz tunnustaa Chavezin pyrkimykset.  Stiglitz antoi tukensa Etelän Pankille käydessään lokakuun 10. päivänä Caracasissa.  Stiglitz tapasi Hugo Chavezin ja ylisti hänen sosiaalipolitiikkaansa.

 

Vähemmän tunnettu ALBAn (Amerikan bolivaarinen vaihtoehto) pankki alkaa toimia tämän vuoden lopulla uuden alueellisen rahoitusarkkitehtuurin mukaisesti.  Se luo uuden tavan kanavoida rahoitusta neljälle ALBA -talousliiton maalle, jotka ovat Venezuela, Kuuba, Bolivia ja Nicaragua.

 

Chavez ehdotti joulukuussa 2004 ALBAa Venezuelalle, Kuuballe ja Bolivialle vaihtoehdoksi Amerikoiden vapaakauppasopimukselle (FTAA).  Nicaragua liittyi liittoon uuden presidenttinsä Daniel Ortegan myötä tammikuussa 2007.  Liittyminen oli Ortegan ensimmäinen virkatoimi. 

 

ALBAlla on kunniahimoinen päämäärä.  Se on alueen syvä integraatio ja koko kansan yhteisen sosiaalisen valtion kehittäminen.  Huhtikuussa pidetty viides ALBA -kokous keskusteli liiton kehittämisestä.  Keskeisiä aloitteita olivat pysyvän koordinoivan sihteeristön ja 12 julkisen yhtiön perustaminen ALBA -maiden yhteistoimin.

 

Tulevaisuuden ennusteita

 

Jos sosiaalisesti vastuulliset alueelliset pankit, kuten Etelän Pankki, lunastavat lupauksensa, ne tulevat haastamaan hallitsevat rahoituslaitokset. Mutta siinä on ongelmansa. Uudet instituutiot eivät ole ihmelääke. Ne voivat päätyä antamaan pääoman etupiirien riistää itseään pääoman etujen nimissä.

 

Kokonaisuuden kannalta katsoen rahoituksen riippumattomuus ei yksin vapauta aluetta Washingtonin otteesta, vaan tarvitaan suurempia muutoksia. Edessä on perusteollisuuden laaja kansallistaminen, luopuminen WTO -tyylin yksipuolisista kauppasopimuksista, kansallisten varantojen uusi, sosiaalinen suuntaaminen, paikallisten talouksien kehittäminen, maa- ja asuntoreformi sekä 25-vuotisen uusliberaalin painajaisen lopettaminen.

 

Vuodesta 1960 vuoteen 1980 alueen tulot per capita kasvoivat 82 prosenttia. Vuosina 1980 – 2000 kasvu oli 9 prosenttia ja 2000 – 2005 4 prosenttia. Pieni kasvu merkitsee lisää köyhyyttä, epätasa-arvoa ja maailman mitassa äärimmäistä jakoa superrikkaisiin ja rutiköyhiin.

 

Tarvitaan muutosta. Venezuela on tehnyt alueella eniten sen eteen.  Talousministeri Rodrigo Cabezas esitteli juuri parlamentille vuoden 2008 budjetin, jossa 46 prosenttia kuluista ohjataan sosiaalisektorille. Terveys ja koulutus saavat erityishuomion, mutta myös subventoitu ja ilmainen ruoka, maareformi, asuminen, mikroluotot, työharjoittelu sekä osuuskunnat saavat rahoitusta.  Chavezin virkaanastumisen jälkeen sosiaalikulut ovat yli kolminkertaistuneet ja olivat vuonna 2006 20,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.

 

Chavezin uuden liittolaisen, Rafael Correan ensiaskeleet ovat lupaavia.  Toivottavasti hän jatkaa ensi vuonna kansanäänestykseen tulevan uuden perustuslain turvin.  Etelän Pankki toimii vain, jos se asettaa etusijalle paikalliset tarpeet ja kehityksen eikä yritysten tarpeita. 

 

Muutoksen heikot merkit voivat olla merkittäviä, ehkä Etelän Pankki on tällainen.  Vasemmistolaisten johtajien uusi sukupolvi voi lopulta murtaa Washingtonin otteen alueella.  Tämä on toive.  Jokainen askel eteenpäin merkitsee voimanlisää kansalle ja toisenlaiselle maailmalle.

 

Lähde: ZNet, Stephen Lendman

Mainokset

Kommentointi on suljettu.