Tomás Hirsch: Chilen tulonjako on uudistettava

Posted: 26.10.07 in +Chile

Chilen Humanistisen puolueen keulahahmo Tomás Hirsch arvioi Santiago Timesin haastattelussa Chilen poliittista tilannetta, vasemmiston tilaa ja Latinalaisen Amerikan uusia johtajia Hugo Chavezia ja Evo Moralesia.

Hirsch on ollut presidenttiehdokkaana kahdesti. Viimeksi vuonna 2005, uusliberalismin vastaisen vasemmiston yhteisrintaman ehdokkaana hän sai 5,4 prosenttia äänistä. Mikäli yhteisrintama Juntos Podemos (”Yhdessä voimme”) niin päättää, hän on ehdolla seuraavissakin valeissa ja avoimesti myöntää, että hänen päämääränään on päästä Chilen presidentiksi, jolloin ”olisi mahdollisuus muuttaa asioita parempaan suuntaan”.

Väkivallan rakenteet

Humanistinen puolue on lähtöisin liikkeestä, joka on erityisesti puhunut väkivallan eri muodoista ja väkivallattomuuden tarpeellisuudesta. Santiago Timesin haastattelussa Hirsch aloittaa vastaamalla kysymykseen, minkälaista väkivaltaa Chilessä on.

”Chilessä väkivalta ilmenee järjestelmänä, joka ylpeilee suurenmoisilla makrotaloustieteellisillä lukemilla, mutta samalla tulonjako on eräitä maailman epätasa-arvoisimpia. Se on väkivaltaa. Se ei ole ruumiillista väkivaltaa, pikemminkin se on taloudellista väkivaltaa.” Chile on maailman suurimpia kuparin tuottajia ja Hirschin mukaan kuparin maailmanhinta on varsin korkealla nykyään. Vienti vetää ja maa on varakas, mutta kun tulonjako ei toimi ja chileläisten perheitten perustavia ihmisoikeuksia ei ole turvattu, niin ”sehän on väkivaltaa”, hän jatkaa.

Lisäksi ”se, että huomattavalla osalla väestöä ei ole edustusta valtion elimissä, kongressissa, on väkivaltaa.” Tällä Hirsch viittaa ääntenlaskujärjestelmään, jonka kautta jokainen poliittinen puolue tai vaaliliitto, joka ei saa vähintään 30 prosenttia äänistä, pysyy täysin päätöksenteon ulkopuolella eikä saa yhtään edustajaa kongressiin.

Vasemmiston yhteisrintama, jota Tomás Hirsch edustaa, sai viime kongressivaaleissa vain noin 7 prosenttia äänistä. Sekin on paljon ottaen huomioon, että heitä äänestäessään voi olla melko varma, että ääni ”menee hukkaan”. Nykyinen järjestelmä tarkoittaa käytännössä kaksipuoluejärjestelmää. Voidaan kuitenkin sanoa, että vuonna 2003 perustettu vasemmiston yhteisrintama Juntos Podemos on noussut Chilen politiikan ”kolmanneksi voimaksi” oikeiston ja lähinnä sosiaalidemokraatteja vastaavan ”kevytvasemmiston” rinnalle, vaikka minkäänlaista päätösvaltaa kansallisella tasolla ei ole saavutettu.

”Että alkuperäiskansojen maat edelleen varastetaan heiltä, se on väkivaltaa kokonaista kansaa kohtaan.” Näitä alkuperäiskansojen perinteisiä maita käyttävät hyväkseen nykyään ylikansalliset metsäyhtiöt, kaivosyhtiöt ja kalastusyhtiöt. Lopuksi Hirsch vielä kritisoi sitä, että päätöksenteko on keskitetty pääkaupunkiseudulle, ja että eläkkeet ovat mitättömiä. ”Tämä kaikki on väkivaltaa. Elämme läpikotaisin väkivaltaisessa yhteiskunnassa.”

Mitä sitten tehdä tälle väkivallalle? Hirsch esittää kolme pääaihetta: ”Ensinnäkin meidän on rakennettava todellinen demokratia, kansanvalta jossa jokainen henkilö on todellinen sosiaalisen prosessin eteenpäin viejä. Tämä tarkoittaa jotain paljon enemmän, kuin vain tämän nykyisen kongressissa toimivan kaksipuoluejärjestelmän kysymys.” Hirsch korostaa kansalaisaloitteita kuten kansanäänestykset, mandaattien poisvetämisen mahdollisuus ja kansalaisten mielipiteitten kysyminen eri aiheitten suhteen.

Toisena pääasiana Tomás Hirsch mainitsee mekanismit, joitten avulla voidaan järjestää tulonjako uusiksi. ”Jos tulojakoa ei uudisteta, niin homma räjähtää käsiin.” Kolmas tärkeä aihe on luoda tiedonvälitys, joka on todella kansan asialla. ”Eli siis ei tällainen media, mitä meillä on tänään – media mikä palvelee tiettyjen taloudellisten monopolien intressejä.”

Kuparivarannot kansallistettava

Kysymykseen tulonjaon uudelleenjärjestämisestä Hirsch tarjoaa ratkaisuksi sosialistisia uudistuksia. ”Maalla on tiettyjä perustavanlaatuisia varantoja, joitten ei pitäisi olla yksityisissä käsissä ja sitäkin vähemmän ylikansallisten yhtiöitten käsissä.”

Esimerkiksi tästä hän tarjoaa kuparivarannot, jotka aiemmin, käytännössä sosialistisen hallinnon (erotuksena nykyisestä teennäisesti sosialistisesta hallinnosta) aikana oli kansallistettu. Tuolloin kansallistamisesta olivat yhtä mieltä kaikki, sekä vasemmisto että oikeisto. Nykyään hallitus väittää, että julkinen pääoma ei riitä kuparin kansallistamiseen, mutta Hirsch haastaa tämän väittämän sanomalla, että CODELCO (kansallinen kupariyhtiö) on korkealle noteerattu, tehokas yhtiö joka saa tahtoessaan lainaa eri puolilta maailmaa. CODELCO kykenisi ilman muuta laajentamaan toimintaansa ja ottamaan koko kuparituotannon haltuunsa, jos poliittista tahtoa löytyisi.

Hirschin mukaan verotuksen rakennetta olisi muutettava. Chilen verotus on liian alhainen – Hirsch ottaa tässä esimerkiksi Pohjoismaat, joissa verotustaso on yli 50 prosenttia.

”Chilessä rikkaimpien henkilöiden ja suurimpien yhtiöiden verotus on aivan riittämätöntä maan tarpeita silmälläpitäen.” Kupariyhtiöitten samoin tulisi maksaa todellisia lisenssimaksuja – nykyään kaivostoiminnan lisenssi on kolme prosenttia. ”Yhtiöitten omistajat varmaankin kilistelivät maljoja, kun tuo lisenssi otettiin käyttöön, koska sehän on pelkkä vitsi…”

Ympäristö kärsii

Tomás Hirschin kirja El Fin de la Prehistoria (Esihistorian loppu) ilmestyy piakkoin (Chilessä 27.10 ja Espanjassa 5.11). Alkusanat on kirjoittanut Bolivian presidentti Evo Morales. Tuossa esipuheessa Evo kirjoittaa ympäristöasioista. Hirsch kertoo, että niistä aiheista hän on käynyt pitkiä keskusteluja Evon kanssa.

”Evo ymmärtää kestävän talouden merkityksen hyvin syvällisesti. Lisäksi hän tajuaa, että maanosamme on todellisessa vaaratilanteessa.” Kyse ei kuitenkaan ole ympäristökiihkoilusta, sillä sekä Hirsch että Morales ovat teollistamisen ja luonnonvarojen hyödyntämisen kannalla. Metsä-, kala- ja mineraalivarat on otettava käyttöön, mutta samalla ympäristönsuojelun tärkeys on tunnustettava. Tästä esimerkkinä koillinen osa Boliviaa, joka muodostaa osan Amazonin sademetsästä.

Chilen nykyinen hallitus saa Hirschiltä risuja tällä alueella. Nuo kun ”hurraavat Al Gorelle ja tarjoilevat hänelle kaikenlaisia kunnia-arvoja, mutta käytännössä seuraavat sellaista talouden mallia, joka perustuu luonnonvarojen tuhoamiseen.” Tämä talouden malli perustuu lyhyen tähtäimen voittojen kahmimiseen.

”Kaikennäköisiä ympäristölakeja ja tutkimuksia löytyy, mutta silti hallitus antaa lupia hankkeille kuten Pascua Lama.” Tämä surullisenkuuluisa hanke nimeltä Pascua Lama tarkoittaa maailman mittakaavassa ainutlaatuisten jäätikköjen tuhoamista. Nuo jäätiköt ovat lisäksi kokonaisen aavikkoalueella sijaitsevan maakunnan ainoa vedenlähde.

Selluyhtiö CELCO puolestaan kerran toisensa jälkeen on osoittanut piittaamattomuutensa ympäristöä kohtaan. Ja niin edelleen – Chilen eteläkärjestä pohjoiseen ”joka kylässä ja kaupungissa taloudellisille valloille on annettu lupa tärvellä ympäristö. Ison pääoman edustajien ja valtion välillä on sukurutsainen suhde ja ympäristö kärsii.”

Ratkaisuksi Hirsch ei ehdota tuotannon rajoittamista, vaan hallituksesta riippumattoman ”ympäristöasiamiehen” viraston perustamista. Virastolla tulisi olla valta asettaa säädöksiä ja antaa sakkoja. ”Ympäristöministeriö ei riitä, koska se on kuitenkin osa hallitusta ja Valtiovarainministeriö painostaa sitä.”

Sosiaalidemokratia on ”pienempi paha”

Viime vuonna Tomás Hirsch oli kiertueella eri puolilla Eurooppaa ja Amerikoita. Kiertueen aikana hän havaitsi, että Chilen vasemmiston poliittiset ongelmat eivät olekaan niin erikoislaatuisia kuin miltä vaikutti. ”Minusta näyttää siltä, että sekä Chilessä että muualla maailmassa ihmiset kysyvät itseltään, mitä tarkoittaa olla vasemmistolainen, mikä on vasemmiston tehtävä… Tänään kaikkialla maailmassa, tai ainakin länsimaissa on vallalla järjestelmä, joka on suurin piirtein kaksipuoluejärjestelmä, jossa toisella puolella on oikeisto ja toisella puolella sosiaalidemokraatit.”

”Yleensä ihmiset eivät tahdo, että oikeisto olisi vallassa. Joten sosiaalidemokraatit käyvät kiristämään. Jos et tahdo oikeistovaltaa, niin paras äänestää meitä. Me pelastamme sinut.” Sitten kansa äänestää sosiaalidemokraatteja, jotka loppujen lopuksi päätyvät hallinnoimaan oikeiston piikkiin, ylläpitäen oikeistolaista järjestelmää, mutta pikkuisilla kohennuksilla.” Hirsch väittää, että sadat miljoonat ihmiset elävät tällaisessa kiristyksessä, jota kutsutaan ”pienemmäksi pahaksi”. Italiassa pienempi paha on Romano Prodi, Chilessä Bachelet, Perussa Alan Garcia, Argentiinassa Kirchner…

”Perinteinen vasemmisto ei ole enää mahdollinen”

”Sitten on toinen osa latinaisamerikkalaista vasemmistoa, joita voisi kutsua nimellä ”ei enää mahdollinen.” Hirschin mielestä Neuvostoliiton ja Berliinin muurin kaaduttua perinteinen vasemmisto ei enää ole vaihtoehto. ”Tuo suunnitelma, tuo unelma ei enää ole mahdollinen.” Ja juuri siksi suuri osa Latinalaisen Amerikan vasemmistosta on päätynyt hyväksymään sosiaalidemokraatit johtajikseen.

”Mutta samalla olen nähnyt, kuinka Latinalaisessa Amerikassa on käynnissä elpymistä ja ihmiset heräävät etsimään uusia teitä.” Nämä uudet tiet eivät sovi perinteisen vasemmiston määritelmään ja liikehdintä liittyy pikemminkin nuorison, alkuperäiskansojen tai naisten asioihin. ”Ne ovat humanistisia liikkeitä. Ei siis välttämättä meidän Humanistisen puolueemme jäseniä, mutta joka tapauksessa humanistisia liikkeitä.” Esimerkkinä Hirsch tarjoaa Meksikon Zapatistit, Ecuadorin Rafael Correan vasemmistolaisen hallinnon, Evo Moralesin, Hugo Chavezin.

”Nämä eivät tule perinteisestä vasemmistosta. Onko Evo marxilainen? Ei, sehän olisi naurettava väite. Onko Chavez marxilainen? Ei sinne päinkään. Eurooppalaiset älyköt yrittävät luokitella heitä ’uudeksi vasemmistoksi’, mutta ei sekään osu aivan oikeaan.” Ne ovat kaikki erilaisia tapauksia, mutta kaikilla mainituilla hallituksilla on jotain yhteistä: he korostavat latinalaisamerikkalaista integraatiota, luonnonvarojen takaisin saamista ja perustuslaillisia kokouksia.

Virheitä ja saavutuksia

Tomás Hirschiltä löytyy myös kritiikkiä näitä uusia vasemmistolaisia hallitsijoita kohtaan.

”Chavez puhuu liian paljon – se on hyvin venezuelalaista, se ei ole niinkään hänen oma juttunsa vaan venezuelalainen juttu. Mutta hänen pitäisi vähän hillitä kielenkäyttöään. Nämä eivät ole otollisia aikoja riidan haastamiseen… Ehkä kaikki toiset latinojohtajat eivät ole täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan, tai edes minun kanssani, mutta meidän pitäisi tehdä yhteistyötä, eikä vain julistaa.”

Lisäksi Hirschin mielestä Chavez on mennyt liian pitkälle aseistautumisessa. Kolmanneksi Hirsch ei pidä mekanismeista, jotka ylläpitävät jonkun valta-asemaa. ”Kun alan nähdä tuollaisia asioita, niin en pidä siitä. Eikä se ole minusta tarpeellista. Liikkeet eivät voi olla pelkästään henkilöistä riippuvaisia. Niitten tarvitsee olla perustavanlaatuisista ajatuksista riippuvaisia.”

Myös Evo on Hirschin mielestä tehnyt virheitä. ”Mutta se johtuu kokemattomuudesta. Hän myöntää sen itsekin. Minusta hän on turhaan ajautunut muutamiin ansoihin, antanut itsensä tulla vedetyksi opposition käynnistämiin kiistoihin. Hänen olisi pitänyt välttää nuo ansat ja edetä tärkeimmissä asioissa… Minusta hän innostui liikaa alussa ja alkoi sättiä kaikkia, kaikki piti tuomita: kirkko, koulujärjestelmä, oikeistolainen bisnesmaailma.” Nyttemmin Evo on oppinut paremmin keskittymään tehtäviinsä.

”Mutta toisaalta katsokaa, mitä Evo on saanut aikaan. Ensimmäisen vallassaolovuotensa aikana hän on täyttänyt kaikki kampanjalupauksensa, mikä on erittäin epätavallista. Kaasu on kansallistettu. Perustuslakia säätävä kokous on perustettu. Yhteisöllinen oikeusjärjestelmä on kehitetty, alkuperäiskansojen oikeudet on palautettu, maatalousuudistus on toteutettu. Kaikki tämä ensimmäisen vuoden aikana. Se on sitäkin vaikuttavampaa, kun otat huomioon, että täällä Chilessä meillä on presidentti, jonka ohjelmaan kuuluvat aloitteet ovat osoittautuneet paperilennokeiksi.” (Juha Uski – Lähde: Santiago Times)

Lisätietoja:
http://www.tomashirsch.org
http://www.partidohumanista.cl/
http://www.podemos.cl/
http://en.wikipedia.org/wiki/Pascua_Lama

Mainokset

Kommentointi on suljettu.