40 vuotta Che Guevaran kuolemasta

Posted: 10.10.07 in +Bolivia, +Kuuba

La Paziin – El Alton Vapauden aukiolle – pystytetään marraskuussa 2007 seitsenmetrinen, viisi tonnia painava Ernesto Che Guevaran muistomonumentti.  Massiivinen veistos symbolisoi Boliviassa CIA:n toimesta murhatun Che Guevaran taistelua yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja imperialismia vastaan. On hyvin vertauskuvallista, että hänen muistomerkkinsä pystytetään Boliviaan, jossa maata johtaa vuosisataisen sorron jälkeen ensimmäistä kertaa alkuperäiskansan edustaja, sosialisti Evo Morales.

 

[Teksti: Matti Laitinen]
 
Bolivian retken aikana sissien emäsolussa opiskeltiin Chen johdolla marxismin klassikoita kaihtamatta kajoamista Trotskin teoksiin ja Maon sissitaisteluja käsitteleviin kirjoihin. Ernesto Che Guevara ei ollut kuitenkaan mieleltään moskovalainen, pekingiläinen eikä myöskään postmexicocityläinen, vaan hän oli itsenäinen marxilainen ajattelija ja vallankumouksellinen toimija.
 
Chen kuolema
 
Lokakuun yhdeksäntenä päivänä 1967 klo 13.40 armeijan vääpeli Mario Terán astui luokkahuoneeseen pienessä Higueran kaupungissa Boliviassa. Huoneeseen pääsi valoa vain yhdestä puoliksi peitetystä ikkunasta. Hän otti muutaman askeleen M-2 automaattikivääri kädessään. Haavoittunut Guevara tuijotti häntä hetken, Terán perääntyi pari askelta ja poistui. Sotilaat, jotka ulkopuolella odottivat kuulevansa laukaukset, vilkaisivat toisiinsa hämmästyneinä. Kuului vihaisia komentoja ja Terán palasi luokkaan. Äkkiä hän kohotti aseensa ja laukaisi sen. Luotiryöppy iski Guevaraan. Viimeisenä elonhetkenään Guevara kohotti kädet suulleen ja avuttomana puri sormiaan tukahduttaakseen tuskanhuutonsa: Sitten hänen eloton ruumiinsa kaatui hitaasti seinää vasten. Hänen silmänsä tuijottivat likaisissa, parrakkaista kasvoista seesteisinä ja täynnä toivoa. Ernesto ”Che” Guevaraa ei enää ollut. Legendasta oli tullut myytti.
 
40 vuotta myöhemmin vääpeli Mario Teránille suoritettiin silmäleikkaus Santa Cruzissa sairaalassa, jonka Kuuban hallitus oli lahjoittanut Bolivialle. ”Nyt, vanhana miehenä, Terán voi taas nauttia taivaan ja metsän väreistä, lastenlastensa hymyistä ja katsella jalkapallopelejä,” Granma kirjoitti. ”Mutta todennäköisesti hän ei ole koskaan kykenevä näkemään eroa kahden ajatusmaailman välillä: sen, joka ajoi hänet teloittamaan erään miehen kylmäverisesti ja sen, jota tämä mies edusti.”  Yksi Teránin pojista pyysi paikallista lehteä julkaisemaan kiitoksen kuubalaisille lääkäreille, jotka palauttivat hänen isänsä näkökyvyn.
 
Chen merkitys
 
Chestä kehkeytyi omalla vuosisadallaan kolmannen maailman vapautuksen symboli, joka elää edelleen ympäri maailmaa lauluissa, kuvissa ja kirjoituksissa – sekä myös kelloina ja kaljoina. Hänen merkityksensä esikuvana ja vallankumouksellisena ajattelijana on kuitenkin paljon enemmän kuin vain pelkkä kuva T-paidassa. Hänet koettiin ja koetaan yhä Latinalaisen Amerikan Punainen Vapahtajaksi, joka lunasti pyhimyksen arvonsa sekä katolisten että marxilaisten silmissä kokiessaan marttyyrikuoleman vihollisen luodeista pienessä La Higueran kaupungissa Boliviassa.
 
Kuuban vallankumouksen johtajat ottivat 1960-luvulla lähtökohdakseen ihmisen kehittämisen. Neuvostoliitossa päähuomio oli kiinnitetty sosialismin aineellisen perustan kehittämiseen, suunnitelmatalouteen ja tuotantoon. Neuvostoliitto katosi maailmankartalta vuonna 1991, mutta omaehtoinen vallankumousprosessi Karibian sokerisaarella jatkuu edelleen.

Chen mukaan ”ihmisen tulee olla päähenkilö ja yhtä aikaa pääkohde kaikenlaisissa kehityspyrkimyksissä. Yhteiskunnan kehityksellä on merkitystä vain silloin, kun se palvelee ihmisen kehittämistä, vapauttaa heidän luovuutensa ja vierottaa heidät itsekeskeisyydestä. Me emme voi edetä kommunismiin, jos elämä sosialismissa on organisoitu kuin susien välinen kilpailu, kuten oli laita kapitalistisessa yhteiskunnassa.”
 
Solidaarisuus on väkevämpi voima kuin väkivalta

Internationalismilla ja solidaarisuudella oli keskeinen sija Chen ajattelussa. Nämä periaatteet heijastuvat yhä vankasti Kuuban sisä- ja ulkopolitiikassa. Kuuba on edelleenkin sosialistista yhteiskuntaa kehittävä valtio. 

Sosialismissa ei ole tärkeintä, kuinka monta miljoonaa tonnia terästä tuotetaan tai kuinka monta tonnia avaruusromua taivaalle raijataan, vaan se, että ihmisten elämä olisi tasa-arvoista ja siedettävää, ei ympäristöä tuhoavaa, ja se, että ihmiset olisivat rehellisesti solidaarisia toisilleen. Osoittaakseen solidaarisuuden olevan väkevämpi voima kuin väkivalta Fidel Castro on lähettänyt v. 1960-2007 100 000 kuubalaisesta koostuvan lääkäriarmeijansa palvelemaan maksutta kurjuudessa eläviä ihmisiä yhteensä 101 maahan. Kuuballa oli myös olennainen osuus eteläisen Afrikan vapautumisprosessissa.
 
Fidel Castro totesi vuonna 2003 Santiago de Cubassa pitämässään puheessa mm. seuraavaa: ”40 vuoden aikana yli 40 000 nuorta yli sadasta kolmannen maailman maasta on saanut maksutta Kuubassa yliopistotasoisen ja teknisen alan ammattikoulutuksen. Heistä 30 000 on ollut afrikkalaisia. Me emme ole yrittäneet napata ainoatakaan heistä, kuten EU-maat tekevät kirkkaimmille älypäilleen. Tekemämme palvelut eivät perustu taloudellisiin voimavaroihin, vaan paremminkin vallankumouksen luomaan humaaniin pääomaan.”
 
Kuuban ja Venezuelan väliset suhteet ovat olennainen osa bolivaarista vallankumousta. Castron ja Hugo Chávezin läheinen ystävyys on ollut myös hyvin tärkeää tälle prosessille. Useita hallinnollisia ongelmia on ratkaistu korkeimmalla tasolla. Rakentaessaan sosialismin perusteita Venezuela tarvitsee muiden kokemusta. Maan lukutaito-, terveys-, asunto- yms. kampanjat syntyivät kuubalaisten aloitteesta, koska Venezuelan ammattilaiset eivät itse ymmärtäneet niiden tärkeyttä.
 
Kuuban ulkomaisten investointien ja taloudellisen yhteistyön ministeri Marta Lomaksen mukaan yli 650 000 silmäsairauksia potevaa ja 30 kansaa edustavaa ihmistä Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella ovat hyötyneet tähän mennessä ALBAn (Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille) puitteissa toteutetusta Operaatio Milagrosta. Boliviassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa on suoritettu saman sopimuksen puitteissa myös mittavia lukutaito- ja terveydenhuoltokampanjoita.
 
Luokaa yksi, kaksi, kolme ja useita Vietnameja

Chen kuuluisa 60-luvun tunnus Luokaa yksi, kaksi, kolme ja useita Vietnameja on osoittautunut enemmäksi kuin pelkäksi iskulauseeksi. Chen taistelutoverin prikaatinkenraali Harry Villegasin, mukaan Chen perimmäisenä ideana oli ”luoda laajalle leviävä vallankumouksellinen liike, jota kuka tahansa kunniallinen henkilö, joka olisi valmis taistelemaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ihanteen puolesta, voisi ravita – ei ainoastaan Boliviassa vaan myös koko mantereen tasolla.”
 
Fidel Castron mukaan ”Che ajatteli, että eri Latinalaisten Amerikan valtioiden taistelijat osallistuisivat sissijoukko-osastoina Bolivian sotaan ja että Bolivian sissiarmeija olisi koulu vallankumouksellisille, jotka palvelisivat harjaantumisjaksonsa Boliviassa taistellen.”
 
Venezuelan kommunistinen puolueen kansainvälisten suhteiden sihteeri Carolus Wimmer totesi 22.2.2006: ”Meidän on ymmärrettävä, mitä Che Guevara tarkoitti sanoessaan Meidän on luotava kaksi, kolme, monta Vietnamia. USA:n mahdin ja massiivisen tuhovoiman puristuksessa on mahdotonta rakentaa sosialismia vain yhdessä valtiossa.”
 
Vallankumousliike Latinalaisessa Amerikassa

Che Guevaran käsityksen mukaan Kuuban vallankumous teki kolme perustavanlaatuista lisäystä käsityksiin vallankumouksellisen liikkeen johtamisesta La¬tinalaisessa Amerikassa. Ne ovat: 1) Kansanliikkeen voimat voivat voittaa sodan armeijaa vastaan. 2) Aina ei ole välttämätöntä odottaa, kunnes olosuhteet vallankumoukselle ovat olemassa, kapinalliset voivat luoda tällaiset olosuhteet. 3) Kehitysmaissa kuten Latinalaisessa Amerikassa sotilaallisten taistelujen painopiste on maaseudulla.
 
Kahta ensimmäistä oivallusta on toteutettu konkreettisesti 2000-luvulla Boliviassa, Ecuadorissa ja Venezuelassa. Sen sijaan kolmannen teesin kohdalla Latinalaisessa Amerikassa on käynyt toisin, koska yhteiskunnallisen rakennemuutoksen ja tehomaatalouteen siirtymisen myötä talonpoikaiston osuus väestöstä on pienentynyt olennaisesti. Valtaosa työssäkäyvästä väestöstä saa alueella elantonsa teollisuus- ja palveluammateista. Venezuelassa kansasta jopa 85 % asuu kaupungeissa.

Chen perintö elää
 
Yhteiskunnallinen kehitys Latinalaisessa Amerikassa on mullistunut 40 vuodessa valtavasti. Kansanrintamat ovat korvanneet useassa maassa jenkki-imperialismin tukemat sotilasdiktatuurit ja marionettihallitukset. Chen esittämiä ajatuksia on sovellettu käytäntöön 2000-luvulla ahkerasti Bolivian Ecuadorin ja Venezuelan kansanrintamissa sekä koko maanosan johtavassa imperialismin vastaisessa kansojen rintamassa – ALBA:ssa.

Useissa maissa toimii presidenttinä vasemmistolainen ja jopa vallankumouksellinen valtiojohtaja. Kolme etulinjan valtiota – Bolivia, Ecuador ja Venezuela – ovat julistaneet ottavansa yhteiskunnalliseksi kehityssuunnakseen sosialismin. Osallistuvan demokratian instrumentit kyseenalaistavat kapitalismissa vallitsevan porvarillisen demokratian, joka ei ulotu päätösvaltaan maan talouselämässä.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.