Venezuelan tie uuteen yhteiskuntaan

Posted: 4.9.07 in +Venezuela

Itsenäisyyssodasta meidän päiviimme asti, toisin sanoen viimeiset pari vuosisataa, Venezuela on rämpinyt lukuisten konfliktien, yhteiskunnallisen taistelujen, rikkauden ja kurjuuden, järjestyksen ja kaaoksen, toivon ja pettymysten lävitse.

[Teksti: Gema Belandría]

Maamme historia, kuten muuallakin Latinalaisessa Amerikassa, koostuu vaihtuvan vallanpidon aiheuttamista ristiriidoista. Tämä ei merkitse ainoastaan espanjalaisen siirtomaavallan jäljiltä periytyneitä piirteitä, vaan myös USA:n merkittävää vaikutusta ja poliittista mahtia, joka kohdistui uusiin syntyviin tasavaltoihin mantereen etelä- ja keskiosissa. Tarkoitukseni ei ole tarkastella tätä Latinalaisen Amerikan palapeliä luodaten sen kaukaista historiaa. Ajatuksenani on selvittää niitä vallankumouksellisia tehtäviä, jotka ovat tarpeen dominoivilta isänniltämme perityn valtiomme muuttamiseksi – valtion, jonka sosiaaliselle luonteelle on ollut ominaista makaaberi poliittisten perversioitten yhdistelmä, syvä heikkous kansainvälisen suurpääoman vallan edessä sekä aivan erityisen alisteisen asema pohjoisamerikkalaisen imperialismin suhteen.

Venezuelan valtio on pyrkinyt uudistumaan 1960-luvulta asti edistyksellisen julkisen suunnittelun avulla. Latinalaisen Amerikan talouskomissio CEPAL:in modernisaatiostrategia suositteli Venezuelalle tätä käytäntöä, jotta maamme täyttäisi multilateraalisten järjestöjen, kehitysinstituutioiden ja kansainvälisten finanssilaitosten vaatimukset.  CEPAL pyrki intensiivisesti muuttamaan maassamme käytettyjä metodeja, teknologiaa ja hallintovälineistöä uusliberaaleiksi. Sadat venezuelalaiset tutkijat saivat tähän opetusta niin kansallisissa kuin kansainvälisissä yliopistoissa, erityisesti USA:ssa.

Venezuelan valtiollisen teknobyrokratian liikkumatila ja vapaus kasvoivat sitä mukaa, kun julkiset ohjelmat muuttuivat suurpääoman etujen mukaisiksi ja kun kansan sosiaalinen kehitys jäi sivuseikaksi. Tosiasiassa öljytuloilla tehdyt julkiset suurinvestoinnit keskittyivät erittäin pienen historiallisesti tunnistettavan eliitin hyväksi. Tämä etuoikeutettujen joukko koostui siirtomaavallan ajalta periytyneistä varakkaista sekä uusrikkaista ihmisistä. He hyötyivät Accion Democratican  (sos.dem) ja COPEI:n (kristillisdemokraatit) liittoutumisesta parlamentin vallanjaossa.

Venezuelan valtion muuttaminen neoliberalismin hengessä oli toivoton kokeilu ja hyvin sekavien kauppojen tulos. Mainitsemani modernisaatioyritys koski periaatteessa öljy- ja finanssialaa. Vastaavasti julkisten palvelujen kehittäminen taas sivuutettiin niiden yksityistämisen edetessä ja jatkuessa. Tietojenkäsittelyyn perustuva hallinnointi otettiin ensin käyttöön öljyteollisuudessa, talous-, suunnittelu-, teollisuus- ja kauppaminiteriöissä sekä korkeimman hallintotason virastoissa. Mutta tietotekniikkaa ei sovellettu terveydenhuoltoon, jotta olisi voitu luoda sairauksista ja taudeista tietokantoja ja suunnitella koko kansan terveydenhoitoa puhumattakaan maaseudun ja alkuperäiskansojen kohtalosta.

Valtio, joka oli muodollisesti demokraattinen, mutta sisällöllisesti porvarillinen ja  taantumuksellinen, pysyi vallassa 50 vuotta. Se jätti kaikissa toimissaan kansan kaikesta ulkopuoliseksi, kunnes joulukuussa 1998 alkoi vallankumouksellinen prosessi komendantti Hugo Chávezin voittaessa presidentinvaalit. Vallankumous ei syöksynyt valtion kimppuun kuitenkaan niin nopeasti kuin virkamiehet olivat pelänneet tai kansa oli odottanut. Se eteni hitaasti ja vakavasti kompastellen.

Vallankumousta viivyttäneitä tekijöitä

1. Periytynyt valtiollinen teknobyrokratia nauttii hyvinvoinnista, joka juontuu laeista ja säännöksistä, jotka suojaavat heidän oikeuksiaan. Sen seurauksena monet virkamiehet viivyttävät, estävät ja sabotoivat edelleen vallankumousta parhaansa mukaan. Heitä ei voida erottaa, jollei heitä saada työtuomioistuimeen tai syytetyksi voimassaolevien lakien rikkomisesta, kuten PVDSA:n öljylakon aikana tapahtui. Ketään ei voi erottaa vain sen vuoksi, ettei hän ole vallankumouksellinen.

2. Järjestelmä on luotu porvariston järjenjuoksun mukaisesti. Sen periaatteena on vallan delegointi ja kiteyttäminen uuvuttavaan virkakoneistoon. Hierarkkisuus ja loputtomat juonittelut kuuluvat virkamiesten työn luonteeseen. Vallankäytölle on ominaista hallinnon salainen luonne ja kansan jääminen päätöksenteon ulkopuolelle.3. Julkiselle oikeuslaitokselle luotu lainsäädäntö ei perustu ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteelle. Haluttaessa edistää vallankumousprosessia näitä lakeja on rikottava sekä myös luotava uusia lakeja. Uusille järjestelmille on taattava rahoitus. Niiden avulla luodaan rinnakkainen valtiokoneisto, joka on sidoksissa – suurelta määrin – siihen valtaan, jota vallankumoushallitus kykenee ylläpitämään molempiin valtiorakennelmiin nähden.

4. Nykyisin meillä on olemassa kaksi valtiota. Vanha valtio, joka taistelee elämästään ja joka on päivä päivältä yhä vihamielisempi vallankumousta ja sosialistista valtiota kohtaan, joka on tuskin luonnosasteella. Sen mallia teoretisoidaan ja sen käytäntöä harjoitellaan, mutta se siintää vielä hyvin pitkän matkan päässä.

Sosialistisen valtion rakentaminen

Bolivaarinen vallankumous on herättänyt venezuelalaisissa kiinnostuksen osallistumiseen koskien kansalaisoikeutta huolehtia julkista hallintoa yhteisöistä käsin ja vastuusta harjoittaa sosiaalista valvontaa töiden ja julkisten palvelujen suhteen. Kyse ei ole nurkkapatriotismista, joka hajottaisi kansallista yhtenäisyyttä, vaan jokapäiväisten kollektiivisten oikeuksien harjoittelemisen opettelusta.

Presidentti Hugo Chávez on ollut suuri pedagogi, joka vastaanottaa järjestäytyneen kansan vaatimukset ja muuntaa ne yhteiskuntatyön kouluksi. Sosialistisen muutoksen kiirehtiminen on mahdollista ainoastaan uuden lainsäädännön ansiosta. Sitä ei voisi ajatellakaan, jollei maahamme olisi kehittynyt nykyistä poliittista käytäntöä ja ohjausta, joka luo sellaiset olosuhteet, joissa perustava valta – kansa – pystyy piirtämään tukemansa filosofian puumerkin.

Chávezin kaikkein tärkein saavutus on juuri tässä. Hän on avannut uomat kansanvallalle ilmentää itseään kaikella voimallaan ja hän on tukeutunut kansaan vallankumouksen merkittävimpiä päätöksiä tehdessään. Ilman tällaista yhdistelmää puhuisimme populistisesta reformismista. Maailmanpankki ehdotti meille, että taistelisimme köyhyyttä vastaan antaen köyhille valtaa, jotta he muuttuisivat kuluttajiksi ihmiskasvoiseen kapitalismiin.

Presidentti Chávez itse on selittänyt lukemattomia kertoja uskoneensa alussa, että reformi kapitalismin pohjalle olisi ratkaisu ongelmiimme. Mutta käytäntö on osoittanut, että ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin voittaa kapitalismi rakentamalla tilalle demokraattinen ja vallankumouksellinen sosialismi. Sosialismista on olemassa versioita, jotka eivät ole vallankumouksellisia. Siksi ne ovat kykenemättömiä ratkaisemaan perusongelmaa, joka on tuotannon, sen tulosten jakamisen ja sen kulutuksen välinen oikeudenmukainen sosiaalinen suhde. Se on tarpeen, jotta ihminen voisi elää vapaana ja saisi nauttia täysistä ihmisoikeuksista olematta riiston, ulkopuolisuuden, vieraantumisen tai kollektiivisen yhteisön hyljeksinnän kohde.

Näistä lähtökohdista sekä myös kansallisen ja kansainvälisen äärioikeiston vallankaappaustoiminnan vuoksi bolivaarinen vallankumous on julistautunut sosialistiseksi. Tältä pohjalta realisoituvat Venezuelan vallankumouksen tähdelliset tehtävät.

Päivä päivältä Venezuelan kansa sisäistää ja syventää vallankumouksen sosialistista tajuntaansa. Kunnalliset neuvostot ovat se kansanvallan instanssi, joka määrittää kollektiivisella käytännöllään, miten radikaaliksi poliittinen muutos käy. Tämä tapahtuu kansalaisten itsenäisen toiminnan pohjalta. Nyt on enää mahdotonta kääntyä taaksepäin. Lähiöt ovat organisoituneet kunnallisiin neuvostoihin. Se on kansan syvintä todellisuutta. He ovat aloittaneet sosiaalisen dynamiikan, joka jauhaa rikki voimallaan paikallisen, alueellisen ja kansallisen hallinnon vanhat muodot.

Kansanvallan verkko tiivistyy kunnallisissa neuvostoissa. Niiden lisäksi on olemassa monia muita erityyppisiä kollektiivijärjestelmiä kuten vesi- ja energiatekniset neuvottelukunnat, terveys-, turvallisuus-, elintarvike-, opetus-, kulttuuri- ja urheilukomiteat sekä lisäksi vielä muita sen mukaan, mitä kunkin eri kulmakunnan tarpeet edellyttävät.

Kunnalliset neuvostot muodostuvat kansalaiskokouksien pohjalta. Ne valitsevat yhteisen johtoryhmän, johon kuuluvat eri kunnallisten toimintasolujen puhemiehet. He taas sijoittuvat eri komiteoihin sen mukaan, mitä projekteja he haluavat kehittää. Projekteille on nimetty oma sosiaalinen varainhoidon puhemies, joka valvoo, miten hallituksen myöntämiä ja kansalaiskokouksen hyväksymiä varoja käytetään. Hankkeita hallinnoivat ja kehittelevät omat puhemiehensä. Näille luottamushenkilöille ei makseta tehtävistään palkkaa.

Kunnalliset neuvostot toimivat Venezuelassa jo nyt hyvällä menestyksellä. Ne edistävät yhteiskuntatekniikan hankkeita parantaakseen kunnallisia elinolosuhteita kuten katuvalaistusta, vesihuoltoa, juomavesiverkostoa, koulujen korjauksia, asuntojen rakentamista jne. kuten myös vaikkapa elintarvikkeiden, tekstiilien tms. yhteistyötuotantoa oman jäsenistönsä tarpeisiin.

Sosiaaliset kampanjat – misiones

Sosiaalikampanjat (misiones sociales) ovat olleet tässä suhteessa perustavanlaatuisia. Presidentti Chávez aavisti selkeästi, ettei porvarillinen valtio aikonut avustaa häntä. Hän muotoili hallitusstrategian luotavaksi vanhan valtiollisen byrokratian päälle. Hallitus saavuttaisi kansalaiset suoraan sosiaaliohjelmien kautta, joihin sisältyi paljon vapaaehtoistyötä sekä Kuuban hallituksen tukea ja vahvaa taloudellista investointia.

Ensimmäinen niistä oli Mision Barrio Adentro (sisälle lähiöön –missio). Se syntyi Caracasin Libertador-kaupunginosan pormestarin aloitteesta. Hän esitti huhtikuussa 2003 perustettavaksi projektin ensihuoltoneuvoloiden avaamiseksi kaikkein köyhimmissä kaupunginosissa käyttäen apuna kuubalaisia lääkäreitä, jotka asuisivat paikalla ja jotka tarjoaisivat palvelua 24 tuntia vuorokaudessa päivystäen vuoden jokaisena päivänä. Lääkäreiden ammattiyhdistys reagoi voimakkaasti tätä ehdotusta vastaan. Tämä reaktio avasi kansallisen ja alueellisten hallituksien silmät ja sai heidät oivaltamaan täysin uudella tavalla, mitä merkitystä oikeudella omaan terveyteen oli. Se oli kaikkien oikeus, ei vain rikkaitten etuoikeus.Presidentti Chávez päätti syventää ja laajentaa pääkaupunkiseudun projektia ja loi Mision Barrio Adentron. Sen tavoitteena oli viedä terveyden ensihuolto jokaiseen maan kolkkaan niin, että siitä syntyi uusi kansallinen julkinen terveydenhoitojärjestelmä. Aikaisemmat hallitukset enimmäkseen vain lykkäsivät sen perustamista. Tästä  johtuen investointien puutteessa oleva terveydenhoito pääosin privatisoitui. Se vähä, joka siitä jäi jäljelle, oli heikkotasoista ja kärsi jatkuvista työriidoista.

Samanaikaisesti luotiin myös Mision Robinson. Sen päämääränä oli lukutaidon opettaminen kahdelle miljoonalle venezuelalaiselle sekä suoda täydellinen perusopetus niille luku- ja kirjoitustaitoisille henkilöille, jotka eivät olleet suorittaneet peruskoulua.

Syyskuussa 2005 UNESCO julisti Venezuelan lukutaidottomuudesta vapaaksi maaksi. Yli 50 prosenttia väestöstä opiskelee kouluissa ja eri opetusmissioissa: keskiasteella, ylemmillä asteilla ja ammatillisessa koulutuksessa. Näissä koulutusohjelmissa opiskelee miljoonia hyvin köyhiä, köyhiä ja keskiluokkaisia kansalaisia, jotka muuten eivät pystyisi kohottamaan koulutustasoaan.Myöhemmin Venezuelassa perustetaan myös muita kampanjoita, joiden tarkoituksena on ratkaista pitkäaikaisia ongelmia, joita vanhan porvarillisen valtion puitteissa ei olisi voitu ratkaista. Näin presidentti Chávezin suora toiminta ja poliittinen tahto muuttaa todellisuutta kansan antamin valtuuksin on suonut mahdollisuuden laajentaa kuilua Venezuelan kaksoisvallan sisälle.

Ihmiset kiirehtivät osallistumaan missioihin, koska he tietävät sen olevan heidän oikeutensa. He saavat hallitukselta taloudellista tukea saavuttaakseen päämääränsä. Se ei ole mikään lahja, vaan heidän osuutensa maan öljyrikkauksista, jotka palautuessaan takaisin kansan käsiin sallivat hallituksen rahoittaa tällaisia julkisia esisosialistisia toimintoja.

Vanhat rakenteet on purettava

Prosessi vanhan uusliberalistisen järjestelmän voittamiseksi on vielä alussa. Me kansalaiset elämme hyvin hankalaa vaihetta, koska olemme useiden ulkopuolisten painostuskeinojen kohteina. USA:n hallitus on päättänyt, että me kuulumme pahan akseliin. Siispä he ja heidän kansainväliset ja kansalliset kumppaninsa eivät häikäile uhkailla ja juonitella vallankumousta vastaan. Tämä vaatii meitä uhraamaan paljon aikaa ja rahaa vastarinnan valmistelemiseksi, reservien varustamiseksi ja vallankumouksen puolustamissuunnitelman laatimiseksi.Meidän on myös rakennettava erilainen valtio. Meidän on purettava nykyiset sosiaaliset rakenteet ja tyydytettävä kansan tarpeet. Odotusaika on ohi. Siksi kunnalliset neuvostot, tehdasneuvostot, intiaaniyhteisöt eli kaikki vallankumouksen eri sektorit ovat esittäneet perustuslaillisia uudistuksia vallankumouksemme etenemisen nopeuttamiseksi.

Venezuelassa ei ole enää mahdollista lykätä maan juridispoliittisen päällysrakenteen muutosta. Presidentti Chávez on ymmärtänyt täysin tämän operaation tarpeellisuuden. Hän on esittänyt viiden moottorin ohjelman, jolla tehostetaan ja syvennetään tätä prosessia.Toimeenpanovaltuuslaki sallii presidentin toteuttaa institutionaalisia muutoksia edistääkseen kaikkein kiireellisimpiä poliittisia ohjelmia. Mutta se ei riitä. Nykyisten juridisten säädösten laillisuus törmää realiteetteihin, jotka nousevat päivittäin esiin vallankumouksellisessa prosessissa. Nämä eivät mahdollista nopean toiminnan velvoitetta, vaan ainoastaan toimivat tekosyynä jarruttaa muutoksia. Tämän vuoksi onkin luotu erityiskomissio perustuslain muuttamiseksi. Se on yksi näistä viidestä moottorista. Erityiskomissio tulee esittämään hyvin pian ennakkosuunnitelman, joka alistetaan kansalaiskäsittelyn jälkeen hyväksyvään kansanäänestykseen vuoden 1999 perustuslain mukaisesti.

Tällainen uudistus tulee ottamaan jättiaskelia uuden kansanvallan geometriassa, sillä alueen poliittisen järjestelmän on muututtava samoin kuin nykyisin tuntemiemme perinteisten hallinnollisten järjestelmien. On hyvin todennäköistä, että tällöin häviävät kuvasta kuntien, valtion ja kansallisen perustuslain muodot. Sosialistinen valtio nimetään virallisesti ja vaalimekanismit muuttuvat edustuksellisuudesta avoimesti osallistuvaan ja yhteisölliseen demokratiaan.

Valtion muuttaminen vaatii myös uuden kansalaisuuden synnyttämistä. Se on kaukana abstraktista tottelevaisuudesta niitä lakeja kohtaan, jotka eliitti on kirjoittanut etäisissä toimistoissaan. Me pyrimme muovaamaan kansan rinnasta pursuavat normit uudelle sosiaaliselle yhteiselolle, uusille taloudellisille tuotantosuhteille, alkuperäisväestöyhteisöjen perimän varjelulle, tunnistamaan monikulttuurisuutemme, joka juontaa afrikkalaiseen, eurooppalaiseen ja alkuperäisväestöjen juuriin, yhdistyäkseen yhteen meksikolaisen runoilijan José Vasconsolon nimittämään kosmiseen rotuun.

Me haluamme elää vapaina, ja sen me teemme. Kyse ei ole vain poliittisesta vapaudesta, vaan myös meidän on edistyttävä elämään vapaina köyhyydestä, toisten erottelusta ja epätasa-arvosta, joita universaalin vääryyden ja riiston vuosisadat ovat sukupolvien ajan piirtäneet historiaan.

Näin, vallankumouksen luovassa kaaoksessa, me venezuelalaiset tunnemme kiihkeää tarvetta antaa kaikkemme, jotta uusi yhteiskunta olisi mahdollinen. Meillä on ongelmia, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä esteitä, vaan haasteita, jotka me voitamme. Vanhoja paheita kuten korruptio, vanhoja vihollisia kuten mediaoligarkia, vanhoja uhkia kuten Pohjois-Amerikan imperialismi, vanhoja kulttuureja kuten monien tietämättömyys oikeuksistaan, vanhaa ripitystä ja fasistinen äärioikeisto, joka liikkuu vaarallisesti suurpääoman myöntämien vapauksien suojassa. 

Kyllä, vihollisia on paljon sekä maan sisällä että ulkopuolella. Mutta joku sanoi hyvin viisaasti: Ei ole mahtavampaa voimaa kuin aate, jonka aika on tullut. Olemme vallankumouksen ajassa, koska kansa on omaksunut sorrosta ikuisesti vapautumisen aatteen. 

Isänmaa, sosialismi tai kuolema!


suomennos: Rauni Salminen 
toimittanut: Matti Laitinen 

Kirjoittaja on Venezuelan uuden sosialistipuolueen aktiivi ja eläkkeellä oleva yliopisto-opettaja 

Advertisements

Kommentointi on suljettu.