Uruguay haasteiden edessä

Posted: 4.9.07 in +Uruguay

Uruguay liittyi vuonna 2005 Argentiinan, Brasilian ja Venezuelan vaihtoehtoista politiikkaa etsivään blokkiin.

[Teksti: Matti Laitinen]

Viime vuosille on ollut ominaista Etelä-Amerikassa ilmennyt poliittinen ja yhteiskunnallinen kuohunta. Kansainvälisen valuuttarahaston siunauksella harjoitettu uusliberalistinen sosiaali- ja talouspolitiikka on aiheuttanut useissa Etelä-Amerikan valtioissa kansannousuja sekä nostanut valtaan kansan etuja ajavia vasemmistolaisia voimia. Alkuperäiskansat, pientalonpojat ja urbaaniköyhälistö on alkanut taistella tietoisesti oikeuksistaan. He ovat saaneet liittolaisikseen työläisiä, opiskelijoita ja jopa sotilaita.

Kuuba on tiivistänyt viime vuosien aikana merkittävästi suhteitaan muun Latinalaisen Amerikan kanssa. USA on huolestunut muuttuneesta poliittisesta tilanteesta alueella, koska se on luonut yhteistyömahdollisuuksia sekä valtiollisella, parlamentaarisella että kansalaisjärjestötasolla Kuuban, Venezuelan, Ecuadorin, Bolivian ja Brasilian sekä Argentiinan kesken.

Uruguayn tapaus

Argentiinan ja Brasilian rajanaapurina olevassa ja v. 1828 perustetussa Uruguayn tasavallassa elää 3,4 miljoonaa asukasta, joista 88 prosenttia on espanjalaisten ja italialaisten jälkeläisiä. Loput ovat mestitsejä ja afrikkalaisten perillisiä. Alkuperäisväestö – Charrúas-kansa –tapettiin käytännössä sukupuuttoon espanjalaisten ja portugalilaisten toimesta jo vuoteen 1778 mennessä. 1800-luvulla maa taisteli olemassaolo-oikeudestaan Argentiinan, Brasilia ja Paraguayn puristuksessa. 1900-luvun alussa Uruguay rikastui myymällä lihaa ja villatuotteita ulkomaille.

Liberaalit (Colorados) hallitsivat maata 1865-1958. Vuonna 1963 korruptio, byrokratia ja yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet synnyttivät vallankumouksellisen kaupunkisissiliikkeen Tupamaroksen (MLN, Movimento de Liberacíon Nacional). Tupamarokset ottivat nimensä vuonna 1780 Perussa teloitetun inkapäällikön Tupac Amaru II mukaan. Vuosina 1973-85 maassa vallitsi ankara sotilasdiktatuuri, joka aloitti vasemmistolaisten järjestelmällisen vainon. Tämän jälkeen maassa on ollut siviilihallinto. Maaliskuuhun 2005 asti istunut presidentti, Colorado-puoluetta edustava Jorge Battle on Georg Bush vanhemman henkilökohtainen ystävä. Hän tuki USA:n intressejä ja yksiulotteista valtaa kansainvälisessä suhteissa.

Tilanteen kärjistyminen

Vuosien 1999–2003 talouslama repi rikki Uruguayn sosiaaliturvaverkon, jota useimmat muut Latinalaisen Amerikan maat aiemmin kyttäsivät kadehtien. Maan opetustoimen menestyksellisyyttä kuvaa hyvin väestön 98 prosentin lukutaitoisuus.

Argentiinan vuonna 2001 tapahtunut talousromahdus heijastui dramaattisesti Uruguayhin. Tämä johti turismissa 90 prosentin laskuun. Bruttokansantuote rymisi 20 prosenttia alaspäin. Ulkomainen velka kasvoi 10,7 miljardiin dollariin ja maan valuutta – dollariin sidottu peso  – heikkeni 40 prosenttia kansainvälisillä rahamarkkinoilla. Maan työttömyysaste oli vuonna 2003 16,1 prosenttia.

Tuolloin maan väestöstä lähes neljännes ansaitsi alle köyhyysrajan. Lapsikuolleisuus on nykyisin 12,3/1000 (Kuuba 6,2/1000). Maan tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Argentiina, Brasilia, Saksa, USA ja Venezuela. Tärkeimmät vientituotteet ovat: liha, riisi, nahkatuotteet, villa, ajoneuvot ja meijerituotteet. Uruguay liittyi v. 1995 MERCOSUR-talousliiton jäsenvaltioksi. Argentiina, Brasilia ja Venezuela haluaisivat kehittää maanosansa taloudellista integraatioita FTAA:n sijasta MERCOSUR:in suuntaan.

Valta vasemmistolle

Uruguayssa lokakuussa 2004 pidetyt presidentinvaalit voitti vasemmistokoalition yhteinen ehdokas, syöpälääkäri Tabaré Vázquez (50,7 % äänistä), joka astui virkaansa 1.3.2005. Hän on maan historian ensimmäinen vasemmistolainen päämies. Vázquezin rintama Encuentro Progresista-Frente Amplio-Nueva Mayoría (EP-FA-NM) sai enemmistön myös kongressin molempiin kamareihin. Kansanrintaman muodostavat sosialistit, kommunistit, kristillisdemokraatit ja legendaarisen Tupamaros-kaupunkisissiliikkeen perillisjärjestö sekä 12 pienpuoluetta. Aikaisemmin isäntinä senaatissa ja edustajainhuoneessa ovat häärineet Colorado-puolue (liberaalit) ja Kansallispuolue (Blancos).

Vaalivoitto oli seurausta vvuonna 2002 syvimpään vaiheeseensa vajonneesta talouskriisistä Uruguayssa, joka aiheutti valtavaa köyhyyttä,  maaseudun ja kaupunkien väestön välistä eriarvoisuutta. Se hävitti teollisuutta, viljelysalaa ja elintarvikkeita. Hallitus yritti keinotekoisesti ylläpitää peson arvoa Argentiinan mallin mukaan. Maa menetti puolet valuuttavarannoistaan ja koko pankki- ja sosiaaliturvajärjestelmä miltei romahti. Maan hallitus yritti epätoivoissaan yksityistää valtion omistamat kaasu- ja tietoliikenneyhtiöt. Vuonna 2003 Uruguayssa järjestettiin EP-FA-NM:n vaatimuksesta  kansanäänestys valtion yhtiöiden yksityistämisestä. Kansasta 60 prosenttia oli yksityistämistä vastaan.

Edistyksellisillä voimilla on edessään valtavia haasteita Uruguayssa käsittäen taloudellisesta kasvusta sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen (suuret investoinnit koulutukseen ja terveydenhoitoon), suuri ulkomaanvelka, suhteiden hoito Kansainväliseen valuuttarahastoon, pankkijärjestelmän ja sosiaaliturvajärjestelmän vakauttaminen, maan taloudellisen itsenäisyyden turvaaminen ulkomaan kaupassa, rahauudistus sekä yhteistyö MERCOSUR:issa.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.