Tilanne Meksikon Oaxacassa intiaanien näkökulmasta

Posted: 4.9.07 in +Meksiko

Diego on 24-vuotias insinööriopiskelija ja sapoteekki-intiaani Oaxacasta Meksikosta. Hän oli Suomessa Sosiaalifoorumin vieraana ja vieraili myös mm. Työpaikkojen Rauhatoimikunnan kokouksessa Majvikissa 19.5.2007.

[Teksti: Tanja Pelttari]

Diego kertoi, että Etelä-Meksikossa on hallituksen toimien vuoksi suurta eriarvoisuutta. Se näkyy esimerkiksi siten, ettei intiaaneilla ole oikeutta peruspalveluihin ja koulutus sekä terveydenhuolto ovat heikkolaatuisia. Hallitus on kyllä nimellisesti varannut resursseja intiaanien asioiden hoitamiseen, mutta korruption vuoksi ne eivät päädy heidän käyttöönsä. Todellisuudessa hallitus ei pyrikään rahojen toimittamiseen intiaanien käyttöön. Diego näkee suureksi ongelmaksi sen, että intiaanit eivät ole tietoisia siitä, että heillä olisi oikeuksia esimerkiksi rahojen suhteen ja tämän vuoksi he eivät osaa niitä vaatia. Diego muistutti meitä siitä kuinka Suomessa on tapahtunut kehitystä esimerkiksi viimeisen 50 vuoden aikana. Meksikossa kehitystä ei ole tapahtunut, vaan köyhyys periytyy sukupolvelta toiselle. Globalisaatio näkyy alueella ylikansallisten yritysten vallatessa alueita intiaaneilta, sillä valtaapitävien mukaan juuri intiaanien hallussa olevat alueet ovat kehityksen tiellä.

Perinteistä ja omasta kielestä pitää luopua

Reilu 10 vuotta sitten kouluissa annettiin intiaaneille opetusta kaksikielisesti, jolloin he kykenivät säilyttämään myös oman kielensä. Hallitus kuitenkin nykyään mittaa intiaanikylien edistyksellisyyttä kyseenalaisella mittarilla. Kylää pidetään sitä edistyksellisempänä mitä enemmän kyläläiset ovat luopuneet omista tavoistaan ja omasta kielestään. Oaxacassa puhutaan 16 eri intiaanikieltä ja hallitus varmisti edistyksellisyyden siirtämällä suuren osan opettajista alueille, jonka kieltä he eivät puhu. Useilla intiaanialueilla opetus esimerkiksi yläasteella tapahtuu myös ilman opettajaa, television välityksellä.

Korkeakoulutus on harvinaista. Esimerkiksi Diego on kylänsä ainoa korkeakoulutettu. Diego kokee olevansa etuoikeutettu saatuaan opiskella ja opiskelun myötä hänen tietämyksensä intiaanien tilanteesta on myös kasvanut. Hän koki voivansa valita kahden toimintatavan välillä. Hän voisi jatkaa elämäänsä ikään kuin tietämättömänä oikeuksien polkemisesta tai hän voisi alkaa välittää tietonsa yhteisölleen ja pyrkiä herättämään ihmisten tietoisuutta vallitsevasta eriarvoisuudesta. Diego valitsi jälkimmäisen tavan toimia. Se on myös syy minkä vuoksi hän saapui Suomeen sosiaalifoorumiin ja kiertää Suomessa heinäkuuhun asti kertomassa suomalaisille tilanteesta Meksikossa. 

Oaxacan osavaltion kansalaisten kapina eriarvoisuutta vastaan

Meksikossa on kolme palkkavyöhykettä (A, B, ja C). A-vyöhykkeellä Pohjois-Meksikossa palkka on 50 % korkeampi kuin Etelä-Meksikon C-vyöhykkeellä. Ihmisten on muutettava pohjoiseen tullakseen toimeen. Pohjoiseen muutettuaan ihmiset siirtyvät usein Yhdysvaltojen puolelle siirtolaiseksi paremman elämän toivossa. Meksikon hallitukselle siirtolaisten lähettämät rahat ovat toiseksi suurin ulkomailta tulevan rahan lähde öljyn jälkeen, joten Meksiko ei edes pyri hillitsemään siirtolaisuutta saati halua sen loppuvan. Hallitus kyllä puhuu jatkuvasti uusien työpaikkojen luomisesta, mutta käytännössä niitä ei ole syntynyt, vaan ihmisiä on irtisanottu entistä enemmän.

Toukokuussa 2006 Meksikon opettajien ammattiosasto aloitti lakon Oaxacassa nostaakseen palkkojaan, jotka eivät olleet nousseet elinkustannusten noususta huolimatta. Samalla he vastustivat yksityistämissuunnitelmia. Ammattiosastolla on 70 000 jäsentä ja se on Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin ammattiosasto. Ammattiosasto vaatii tuntuvia palkankorotuksia, jotta ihmiset eivät joutuisi muuttamaan etelästä pohjoiseen ja sitä kautta siirtolaisiksi.

Reilun kuukauden mielenosoitusten jälkeen osavaltion hallitus lopetti opettajien mielenosoitukset väkivaltaisesti poliisin ja armeijan avulla. Väkivaltaisuudet kohdistuivat niin miehiin, naisiin kuin lapsiinkin. Tämän jälkeen mielenosoitukset laajenivat valtaviksi yli miljoonan ihmisen massamielenosoituksiksi. Ne saivat liikkeelle intiaaneja vastustamaan hallituksen toimia ja eriarvoisuutta. Liittovaltio aloitti vastatoimet murhaten ja vangiten mielenosoituksiin osallistujia, ihmisiä myös ”katoaa” jatkuvasti. Näillä toimilla valtio pyrkii saamaan ihmiset pelon valtaan. Mielenosoittajat pyrkivät levittämään tietoa valtaamiensa kaupallisten radioasemien kautta ja myös valtion radioita on vallattu.

Entisellä liittovaltion presidentillä Vicente Foxilla olisi ollut mahdollisuus ratkaista ongelma, mutta lähestyessään eläkeaikaa hän ei halunnut asiaan ottaa kantaa.  Lopulta hän joutui kuitenkin puuttumaan tilanteeseen ja teki sen häätämällä lakkoleirin järjestyksen palauttamisen nimissä. Tämä päätös sai aikaan joukon väkivaltaisia yhteenottoja. Voimasuhteita ja tilannetta Diegon mukaan kuvasi hyvin poliisin ja armeijan aseistautuminen muun muassa kyynelkaasutykein sekä asein, mielenosoittajilla oli puolestaan kiviä, keppejä ja omatekoisia ritsoja.

Nyt alueelle on palautettu hallituksen mukaan rauha. Todellisuudessa eriarvoisuudesta tietoa levittäviä ihmisiä ”katoaa” edelleen ja hallitus vangitsee heitä tekaistujen rikosten perusteella. Liikkeen ihmiset pyrkivät saamaan tietoa ulkomaille, jotta he saisivat kansainvälistä solidaarisuutta asialle ja sitä kautta painostettua hallitusta.

Intiaanit muutosvoimana

Diego uskoo intiaanien olevan nimenomaan muutoksen tekijöitä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että intiaanien olisi yhdistettävä voimansa ja toimittava joukkona. Ongelmallista on se, etteivät intiaanit tällä hetkellä tiedä mikä tilanne todellisuudessa on ja sen vuoksi he eivät kykene toimimaan. Usko poliittiseen hallintoon on mennyt, eikä ole merkitystä onko vallassa oikeisto vai vasemmisto. Oaxacassa pyritään levittämään radiotoiminnan avulla tietoa intiaanikielillä, mutta hallitus pyrkii tuhoamaan radioita ja eliminoimaan henkilöitä, joilla on taito rakentaa radiolähettimiä.

Diego uskoo intiaanikylien vanhaan tapaan hallita, jolloin kyläläiset yhdessä päättävät mitä asioita tulee tehdä, ja valitsevat keskuudestaan luottamushenkilöt asioita hoitamaan. Heille ei makseta palkkaa luottamustoimesta.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.